Olin tänään opiskelijaterveydenhuollossa sairausloman jatkamisen takia. Voi että mä inhoan sitä laitosta.
Sielähän ei niin vain lääkärille mennäkään. Ensin pitää käydä hoitajalle. Joka sitten ehkä antaa ajan lääkärille. Viimeksi soitin, selitin tilanteen ja sain ajan puhelimessa lääkärille. Hoitajalta suoraan siis. Silloin lääkäri ihmetteli, miksi edes olin sielä. Että miksi terveydenhoitaja ei vain voinut suoraan laittaa lähetettä labroihin. No sitähän minä en tiedä. Mutta jokatapauksessa olen vihannut koko laitosta aina. Sielä saa sellaista kohtelua kuin olisi pikkulapsi.
Soitin siis aamulla hoitajalle. Selitin tilanteeni. Että olin aiemminkin asioinut sielä saman asian puitteissa. Että tilanne olisi edelleen sama kun viimeksi. Kysymysmerkki. Hän selittää, että heillä on säännöt. Kerron tietäväni ne varsin tarkkaan. Hän pyytää minua käymään sielä, terveydenhoitajalla. Sanon, että en suostu. Kiukuttaa. Sanon, että olen viimeiset puoli vuotta rampannut lääkäristä toiselle ja nyt sellaisen asian takia kun sairausloma en aio tulla sinne haahuilemaan ilman aikaa. Että saman tarinan kertoisin sielä, kun mitä nyt puhelimessa. Fakta on, että terkkari ei voi jatkaa lääkärin kirjoittamaa saikkua. Että en yksinkertaisesti suostu tulemaan sinne leikkimään ja selittämään samaa paskaa mitä juuri puhelimessa kerroin, mitä informaatiota heillä löytyy jo valmiiksi koneelta ja sitä rataa. Kun me molemmat tiedetään, että käyntini päättyisi siihen, että hän antaisi ajan lääkärille. Joutuisin odottamaan muutaman tunnin ja kaikki olisi taas niin helvetin vaikeaa. Sanoin, että en jaksa tällaista temppuilua ja leikkimistä. Että olen kyllästynyt, että aina tämän tahon kanssa kohdellaan kuin jotain toisenluokan kansalaista terveydenhoitajien taholta. Että olen 26-vuotias aikuinen ihminen, jota ei tällä hetkellä kiinnosta tippaakaan heidän sääntönsä, joita on aiemminkin rikottu.
Hän sanoo, että tehdään sitten jälleen poikkeus. Että saan puhelimessa ajan lääkärille. Kunhan ottaisin papereita todistukseksi, että minulla on tulossa tutkimuksia vielä jne. Ei kun vittu huvikseni keksin ne kaikki. En kuitenkaan sano mitään, kiitän kuivasti ja lopetan puhelun. Ei tosiaan kiinnostaisi hoitaa näinkin turhanpäiväistä asiaa.
Minulla on sama lääkäri kuin aiemmin. Hän kyselee tilanteestani. Näytän papereita. Hän on ihan mukava ja asiallinen. Virallinen saikku jatkuu paperilla. Tietty. Lopussa hän kysyy, tarvitsenko jotain lääkkeitä? Nauran, että niitä minulla kyllä on tarpeeksi. Että ei enää yhtään lisää kiitos. Entä mielialalääkkeitä? Anteeksi mutta mitä vittua. Kerron, että vastustan mielialalääkitystä. Että voisin kuvitella aloittavani sellaisen vain äärimmäisessä hädässä, jos vaikka näkisin harhoja tai olisin maannut kuukausia sängyssä masentuneena kusten alleni, käymättä suihkussa. Että kiitos ei. Lisäksi kerron, että en muutenkaan koe olevani masentunut tai mitään muutakaan. Että psykologi on sanonut mieleni käyttäytyvän ideaalitavalla. Että mieluummin puhun tämän tilanteen auki. Ja toisaalta, saanko itse päättää jos haluaisin jotain mielialalääkettä? Emme ole edes keskustelleet mielialastani, pelkästään fyysisestä tilastani. No mutta kun joskus Kela voi haluta tietää, että miksi tätä ihmistä ei hoideta, lääkäri vastaa. Kysyn, onko hän todella sitä mieltä, että näiden puheiden perusteella tarvisin jotain mielialalääkitystä. Ei hän ole. Ja jos olisi ollutkin, en moista olisi huolinut. Sanon, että en sitten Kelan takia viitsi alkaa huvin vuoksi popsimaan yhtään ylimääräistä lääkettä. Varsinkaan sellaista joka vaikuttaa mieleeni. Mieleeni, josta varsin kovasti pidän sellaisena kun se nyt on. Että eiköhän minua hoideta jatkossakin ihan erikoissairaanhoidonpuolella, eikä opiskelijaterveydenhuollossa. Sinne nyt vaan seuraava lääkäriaikani on vasta viikon parin päästä. Ja minua hoitavat lääkärit eivät päivystä huoneissaan. Lisäksi Taysista kirjoitettu todistus on hinnaltaan 30euron hujakoilla. Toisin kuin heidän todistuksensa on opiskelijaystävällisesti 13,40€.
Mutta oikeesti, näin tää maailma menee. Tarvitko sä jotain lääkkeitä? Ota lääke, ole hiljaa. Vittu en ota, paitsi sitten kun tiedetään miksi ja mihin vaivaan. Tunkekaa lääkefirmojen sponssisopimukset anukseenne. Huvin vuoksi mielialalääkkeitä. Jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti