Takaisin kotona. Onnistunut viikonloppu. Vaikkakin tänään oli/on normaalia tuskallisempi päivä. Takaisin matkustaminen oli melko ikävää. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, pe-la-su meni oikein hyvin, kivut pysyivät aisoissa. Teki hyvää vaihtaa maisemaa. Edes vähäksi aikaa. Normaalisti kun en ole tottunut olemaan näin paljon paikallaan. Ehtiipä ihmetellä enemmän elämää.
Kohta saa alkaa jännittämään perjantaita. Enää se itse operaatio ei jännitä tippaakaan. Eniten jännittää, onnistuuko koepalajoen ottaminen tällä kertaa. Ja kuinka kovat kivut nyt on. Kun olen jo valmiiksi tuhat kertaa kipuisampi kun viimeksi. Kuinka huonoon kuntoon nyt menen. Mutta kaikki kivut menee leikiten, kunhan kunhan nyt saataisiin se pala ja asiat eteenpäin. Hulluna käytännön asioita hoidettavana tällä viikolla. En jaksaisi. Keskiviikkona olisi eräs ensi-ilta. Haluaisin kovasti, kovasti mennä. Toisaalta tiedän kohtaavani sielä joukon "mitä kuuluu" kysymyksiä. Pitää kai niihinkin oppia vastaamaan. Eli jos olot ovat kohdillaan ja planeetat linjassa, repäisen ja menen keskiviikkona sinne.
Kaikki ketkä olette maisemissa, tulkaa, tulkaa mua katsomaan sitten viikonloppuna. Sielä on niin kovin ankeaa.
En pelkää mitään,
En pelkää mitään enempää
Kuin että saavun perille
Maailma pysähtyy
Ja ymmärrän on kaikki ollut kuin
värjättyä vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti