..Ja surullinen.
Kaverini äiti kuoli hiljattain syöpään. En tuntenut häntä, eikä kaveri ole ns. läheisin ystävä. Mutta jostain syystä tänään iltasella tuo asia tuntui niin kovin pahalta. Tuntui pahalta kaikkien niiden puolesta jotka kuolevat syöpään, tai joiden läheinen kuolee. Yhtäkkiä, salakavalasti se iski aika kovastikin. Kaverini kuuntelee repeatilla tätä kappaletta http://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q , joka tekee minut kovin surulliseksi.
Jotain iloista. Olo on parantunut vauhdilla. Antibiootit loppuvat huomenna. Ja huomennahan tulee viikko kun pääsin sairaalasta. Nyt alkaa tuntumaan taas omalta itseltä. Huomenna saan vielä puhelun toisesta labrakontrollista (jossa kävin tänään), mutta eiköhän tämä olo jo kerro, että tulokset ovat hyvät. Tänään söin kesän ensimmäisen jätskin ulkona (kylmästä tuulesta huolimatta) ja ostin herneitä! Ihanaa. Tänään olen onnellinen. Voi, mulla on monta tarinaa kerrottavana sairaalasta. Mutta kerron ne myöhemmin, koska nyt kovasti väsyttää.
PS. Siitä tietää että alan tervehtyä tuosta tuhanpäiväisestä operaation seurauksena tulleesta tulehduksesta, kun valvon tähän aikaan (01.24). Se siitä "normaalista" unirytmistä, että kympiltä nukkumaan. Viimeistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti