Poistettu hammas on tulehtunut, YLLÄTYS. Kävin aamulla kivan lääkärin luona näyttämässä sitä. Kauniisti muodostunut hyytymä revittiin auki ja puhdistettiin. Taas oltiin samassa tilanteessa kun perjantaina. Tällä kertaa sain antibioottikuurin. Ja niin kovan puudutuksen, että alan vasta nyt (reippaan kuuden tunnin jälkeen) tuntemaan oman kieleni, leukani ja poskeni olemassaolon. Aamupäivän olin puhekyvytön. Tänään piti olla ärsyttävien virallisten asioiden hoitamispäivä part1. Eli vihdoinkin opintotuen muuttaminen saikkurahaksi. Että en menetä niitä ihania tukikuukausia. Niitä oli hivenen hankalaa hoitaa ilman puhekykyä. Ketähköhän muuten oikeasti kiinnostaa lukea mun hammaslääkärijuttuja? Nyt tein jo hymiön, mutta pyyhin sen pois.
Kävin labrassa -varaamatta aikaa- ysin jälkeen. Se ei ole koskaan ollut niin täynnä. Muistakaahan aina varata se aika. Nyt ei kännykän nettiajanvarauskeplottelut auttaneet. Mun piti siis käydä perus sydänfilmissä ja jossain rytminseurannassa ensi viikon kardiologia varten. Odotusaulassa tarkkailin ihmisiä. Olihan sitä aikaa semmonen reipas tunti. Arvuuttelin mikä sairaus kenelläkin on. Muistan jo osan labrahenkilökunnasta. Ei hyvä. Vieressäni istuva nuori hippi ja vanhempi naishenkilö puhuivat veritulpasta, jota nuorella hipillä epäiltiin. Epäillään veritulppaa ja tyyppi istuu yleisesä labrassa kaikessa rauhassa. Ei kait siinä. Mä olisin ihan liian hysteerinen kyetäkseni moiseen. Vanhemmalla naisella oli tietenkin kerrottavaa omista sairauksistaan. Nyt minullakin olisi. Enemmän kun valtaosalla kavereistani. Mä olen se tyyppi, joka mun kaveriporukasta sairastuu ensimmäisenä johonkin vakavaan. Arvatkaa paljonko mulla on tietoa sairauksista nyt, pitäkäähän mielessä kun notkutte hoitojonoissa jossain vaiheessa. Oikeastaan voitte kohta kutsua minua tohtori Tienhaaraksi.
Mielestäni on jotenkin todella hellyyttävää, miten labrahenkilökunta selittää innoissaan joistain harvinaisemmista virtsatutkimuksista. Nytkin tuli vaan ohimennen puheeksi, hänen aloitteestaan, että munuaispoli on tilannut minulle toukokuuksi sitä ja tätä. Sanoin että tiedän. Hän kysyi onko minulla astiat. Sanoin että osa, mutta haen loput toisella kerralla. En halunnut nyt roudata kusikanistereita pitkin kaupunkia. Kun en ollut suuntaamassa suoraan kotiin. Hän alkoi kertomaan miten mikäkin näyte kuuluisi toimittaa. Tiedän.
Tähän väliin kerrottakoon, että soitin eilen aamulla kirurgian polille. Tiedustelin aikaani. Kirurgit eivät vieläkään olleet katsoneet lähetettäni. Kasvaimeni kysyi hyvin kiukkuisena, milloin he mahdollisesti sen katsoisivat. Mikä kiireellisyysjono tämä muka on, jos taas menee pari viikkoa papereiden pyörittelyyn. Kasvaimeni tiedusteli, edelleen kiukkuisena, eikö heillä olisi jotain tiettyä päivää jolloin lähetteet katsottaisiin. Valitettavasti ei. Kasvaimeni taisi sanoa hyvin niuhosti jotain turhauttavasta odottamisesta, oireiden lisääntymisestä, siitä kuinka turhauttavaa on odottaa. Se myös muistutti hyvin tuimasti puhelimen toisessa päässä olevaa hoitajaa takarajasta. Kasvain saa niuhottaa. Eihän se sen hoitajan vika ole, että lähetteet katsotaan jonain mielivaltaisena päivänä.
Tänään kotiinpäästyäni puhelin soi. Tunnistin numeron. Jostainpäin Taysia. "Hoitaja se ja se kirurgian poliklinikka ykköseltä HEI, me juteltiinkin eilen". Joo-oo..... Nolotti vähän eiliset tuittuilut. Mutta uutisia: Operaatio tehdään ensi viikon torstaina! Mulla on tiistaina kardiologi, halutaan ensi nähdä missä kunnossa mun sydän on. Keskiviikkona esikäynti, johon menee noin pari tuntia. Paikalla on hoitajat ja anestesialääkärit. Höh, olisin halunnut nähdä kirurgin. Mutta sittenkös ne jonot vasta pitkiä olisivatkin, jos ne kohtaisivat jokaisen potilaan ennen operaatiota. Tällä viikolla taas lisää verta ja pissaa labraan operaatiota varten. Joka on torstaina aamulla, aloitus noin 8.30-9.00. Olen toinen sinä päivänä. Ihan hyvä aika, kirurgit on vielä skarppina. Itse operaatiossa mut puudutetaan päästä alaspäin, mutta oon hereillä. Jännännää. Se operaatio kestää kuulemma pari tuntia. Jos kaikki menee hyvin, pääsen yhdessä yössä pois. Mun tuurilla junnaan sielä koko pääsiäisen. Mutta nopealla toiminnalla se aika sitten vihdoin tuli. JEI! Tällä viikolla pitää hoitaa hulluna kaikkia kurjia käytännönjuttuja. Ei kiinnostaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti