Itkin tänään opiskelijaterveydenhuollon tuntemattomalle terveydenhoitajalle. Miksi se on ainut terveydenhuollonpaikka jossa itken? Ehkä kun joudun kertoa asiat alusta loppuun. Olin siis sairausloman takia sielä, että en menetä opintotukikuukausiani. Saan vaihdettua sen saikkurahaksi. Terveydenhoitaja näytti Kumman kaa -sarjan Ellulta. Olo oli ihan neutraali sinne mennessäni. Viikonlopun jälkeen fiilikset ovat muutenkin olleet hyvät. En tiedä mitä sielä paikassa tapahtui, en vaan pystynyt lopettamaan itkemistä. Hoitaja kysyi masentaako minua. Ei, sen merkityksessä mitä masennuksella tarkoitetaan. Stressaako minua. Mietin vaan, että onpa helvetin tyhmä kysymys. Että olen viime viikolla saanut tietää että sisälläni on kasvain, joka saattaa olla huonolaatuinen, olen lukenut syöpäreksterin tilastot ja selvittänyt karut faktat (koska haluan tietää tilastot ja todennäköisyydet ja suhtautua asiaan realistisesti, sen sijaan että tuudittautuisin johonkin "kyllä se siitä" ajatukseen). Itkin vain, ja mietin miten se kehtaa kysyä multa että stressaako mua. Tai onko mulla paha mieli. Harmi että en voinut lopettaa itkemistä. Olisi ollut hieno nähdä mitä se sanoisi, jos toteaisin iloisesti että ei mua stressaa ja ihan hyvä olo on, että mieluummin ramppaan joka vitun päivä jossain sairaalassa tai verikokeissa kun elän mun normaalia elämääni. Että mulle on ihan ok, että mulla on kasvain. Mutta en voinut sanoa mitään. Koska en vaan voinut lopettaa itkemistä. Eihän terveydenhoitaja tietenkään pidempää saikkua kirjoita, mutta lääkärille ei pääse ennen terveydenhoitajaa. Sanoin taas perusjutut, että olen tosi väsynyt. Että siksi tunteet on pinnassa. Mikä on totta. Saikullakin joutuu heräämään aikaisin joka paikkaan, vaikka oikeasti pitäisi vaan saada edes yksi päivä levätä. Miksi koin edes tarvetta selittää sille tuntemattomalle ihmiselle syytä itkuuni. Kai sen pitäisi olla itsestäänselvää. Taas on kuume nousussa ja sitä rataa. Kerroin itkukohtauksesta ystävälleni, joka sanoi, että ehkä sielä neutraalissa paikassa on helppo itkeä. Koska läheisten kanssa joudun tukemaan samalla tavallaan niitä. KIITOS. Itkin taas, siitä että sain ymmärrystä. Että joku tajusi. Tämä on niin vitun ristiriitaista.
http://www.youtube.com/watch?v=Ysz0MJcSwLY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti