Eilen postiluukusta tipahti kirje Taysista. Lasku? Ei. Nopealla toiminnalla tullut info tulevasta operaatiosta. ILMOITUS HOIDONVARAUKSESTA oli otsikko. Ei mitään tarkkaa aikaa vielä, tietenkään. Siinä oli määritelty, että olen kiireellinen, joka tarkoittaa, että tutkimuksen on oltava 2.5 mennessä. Hyvä. Toimenpide tehdään kirurgian osasto 1:ssä. Liitteenä oli esitietolomake anestesiaosastolta, palautus VÄLITTÖMÄSTI. Musta on aina hauskaa kun virallisissa asiakirjoissa käytetään CAPS LOCKIA. Mutta anestesia, nukutus? Miksi lääkärin ääni puhelimessa puhui hereillä olemisestä. Virtsateiden operaatio kuulostaa myös epämääräiseltä. Ystävällisin terveisin Kirurgian Poliklinikka. Uusi tuttavani kirurgian poliklinikka, hauska tavata. Toivottavasti tarjoatte minulle parhaan kirurginne, ystävällisin terveisin potilaanne. PS. Miksi sinullekin voi soittaa vain klo.10-11 välisenä aikana?
Soitin tänään sinne. En olettanutkaan saavani mitään lisätietoa. Kysyin mikä operaatio nyt edes on kyseessä ja tehdäänkö se nukutuksessa vai hereillen ja mitä oikein tapahtuu? Minun täytyy kuulemma käydä sielä etukäteen vielä ennen operaatiota, informaatiota minulta heille ja heiltä minulle. Face to face. Tästä tulee aika JOSKUS. Sanoin että epämääräiset joskus määritelmät kyllästyttää, minä ja mun kasvain haluttaisiin jotain konkreettista. Minulle kerrottiin, että kirurgin täytyisi ensin lukea urologin lähete ja sitten varata aika. Sanoin, että minulla on kokemusta siitä, että paperit pyörii pari viikkoa, eikä kukaan lääkäri lue niitä, vaikka olisi k i i r e e l l i n e n. Olin varmaan vittumainen potilas. Mutta vittumaisuus ei nyt kiinnosta mua eikä varsinkaan mun kasvainta. Kysyin, koska kirurgit katsoisivat niitä lähetteitä, viikon vai kahden päästä. Hän ei tiennyt. Olisi tehnyt mieli kiljua että YLLÄTYS. Hän kuitenkin sanoi, että olisi mahdollista, että pääsisin joko ennen pääsiäistä tai pääsiäisen jälkeen. Tuntuu omituiselta, että joku kirurgi olisi edes vaivautunut vilkaisemaan lähetettä ennen sitä. Mutta aina voidaan toivoa, minä ja kasvain. Totesin, että ainkakin kotiini tulleessa lapussa minulla on lupaus, että operaatio on ennen 2.5. Näin on. Mikä se operaatio ikinä sitten onkaan. Hän sanoi, että olen myös kiireellisyysjonossa, ykkösenä, josko tulisi peruutus, niin pääsisin nopeammin. Kuka noita nyt peruisi, ellei kuole pois.
Nyt huvittaa, että viikonloppuna keskustelin veljeni kanssa vappusuunnitelmista. Toivon pääseväni viettämään vappua, ettei se operaatio ole esim. 30.4. Silloin kirurgi varmaan operoisi kännissä, onhan sekin työäinen ja vappu on työläisten juhla. Onko vappu sairaiden juhla? Vappusuunnitelmat eivät toki tunnu merkitykselliseltä kasvaimen mielestä. Minusta taas koko kasvain voisi painua helvettiin ja antaa vapun tuntua merkitykselliseltä. Yritin etsiä netistä jotain tietoa, käytännön kokemuksia ihmisiltä vastaavista. Ei löytynyt. Se ei tietenkään lupaa hyvää. Kaikki on kuolleet pois, eikä ole päässeet kertomaan kokemuksia nettiin. Huomatkaa, miten valoisasti suhtaudun asiaan. Tänään ja huomenna onkin rypemispäivä. Ajattelen niin negatiivisesti kun mahdollista, että mieleni räjähtää, eikä jaksa enää. Että olisin taas, vaikka viikonloppuna, toiveikas ja positiivinen.
Anestesiaan menevässä esitietolomakkeessa kysyttiin yhtä jos toista. Tämä kaikki on mulle uutta ja jännää, ja jollain sairaalla tasolla innostuin tuosta lomakkeesta. Tosin josko joutuu täyttämään esim. kohtaan "onko sinulle tehty aiemmin leikkauksia, jos on niin mitä?" ei varmasti jaksa innostua mistään. Lomakkeen täytössä jännintä oli se, että suurimpaan osaan en voinut vastata. Jouduin tehdä lisäselvittelyt. Onko sinulla allergioita? Reaktoita on, lääkitys on, mutta ei tiedetä mistä johtuu, kun on niin tuore juttu. Ovatko hampaasi hoidetut? Onko sinulla sydänsairauksia? En tiedä, tutkimukset meneillään kardiologisella polilla. Onko sinulla munuaissairauksia? Onko sinulla syöpä?
Leikatessahan ei saisi olla mitään infektiota. Tästä tulee varmasti mielenkiintoista, kun mun tulehdusarvot on aina korkealla. Hampaat pitää olla hoidetut. Varasin ajan hammaslääkärille. Tarkastukseen pääsee vasta heinäkuussa. Myöhäistä. Särkyä liioittelemalla sain ajan hammasasema hymyyn (vitun tyhmä nimi) perjantaiksi. Elättelen toiveita,josko sielä olisi joku mukava lääkäri joka tsekkais samalla kaikki mun hampaat. Ehkä jos oikein nätisti pyydän ja kerron kuinka kamalaa on kun on yhtäkkiä kerrottu että on kasvain. Jos ei, niin soitan joka päivä ja kerron kipua eri hampaassa, niin että kaikki tulee katsottua. Tyhmintä olisi saada joku vaarallinen infektio leikkauksen jälkeen, sen takia että hampaat eivät ole kunnossa. Jos että tiedä niitä kauhutarinoita, niin Google kertoo.
Viimeiset kolme päivää ovat olleet paikasta toiseen siirtymistä, lääkäreitä, ystäviä, muutaman tunnin yöunia. Satunnaisia itkukohtauksia. Joka kerta, kun minulla on ne samat kivut vasemmalla puolella kyljessä/ selässä/ rinnassa tekisi mieli huutaa HAISTA VITTU KASVAIN! Pari kertaa olen huutanutkin, en tosin julkisilla paikoilla. Vielä. Kaksoispiste dee. Kipuilua on usein, nyt se ei ole vaan jotain epämääräistä kipua. Nyt se paskiainen sisälläni muistuttaa olemassaolostaan kivun kautta. Voin olla pahalaatuinen, se sanoo mulle.
Tunnen itseni likäiseksi ja ällöttäväksi. Oksettaa, että sisälläni kasvaa jotain sinne kuulumatonta. Musta tuntuu, että mun ruumis tullaan raiskaamaan useaan otteeseen tulevina kuukausina. Sisälleni mennään ja minua leikellään. Mua ällöttää. Mutta saakin raiskata, useampaan otteeseen, kunhan saadaan selville minkäsortin paskiainen sielä kasvaa ja mieluusti vielä se pois sieltä.
Eräs ystäväni sanoi minulle maanantaina, että tätähän sä olet odottanut, että tiedettäisiin mikä on. En mä ole odottanut kasvainta johonkin maailman hankalimpaan paikkaan. Eikä vielä tiedetä mikä on. On kaikkea muutakin, joka ei selity kasvaimella. Tämä ei ole tässä, sanokaa mun sanoneen. Mä tulen laukomaan varmasti nyt yhtä jos toista vaikeaa kysymuystä kun nähdään. Kuten miksi juuri nyt? Miksi joku muu kasvain? Miksi tämä ei voinut tulla vaikka jollekin murhaajalle? Mitä jos mä kuolen? Mä en halua kuolla. Mua pelottaa. Ei teidän tarvi keksiä mitään leimejä lohdutksia, en varmasti itsekään tietäisi mitä sanoisin jos tilanne olisi toisinpäin. Riittää että olette olemassa ja kestätte mua. Ja kun tämä rypeminen on ryvetty, niin puhutaan vaan kaikesta mahdollisesta. Tehdään kaikkea! Tietty jos haluatte sanoa, tai keksitte jotain maata mullistavaa niin en tietenkään kiellä sanomasta. Mutta muistakaa, että älkää vaivautuko mistään mun sanomisista, älkääkä missään nimessä väkisin keksikö lohdutuksia. Paska juttu -toimii aina. Hymiö.
Ajattelin järjestää jossain vaiheessa FUCK YOU -KASVAIN bileet. Niitä pitää kehitellä vielä.
Paheksuin joukuussa ensimmäistä kertaa osastolla ollessani huonetovereideni sairausläppää. Tietenkin, kaikki oli uutta ja pelottavaa. Helvetin pelottavaa tämä on nytkin, pelottavampaa kun mikään asia koskaan ennen. Mutta kasvainhuumori on jo alkanut. Ei tästä muuten selviä. Huumori on yleinen puolustusdefenssi, niinhän se on. Odottakaa vaan, kun saan ryvettyä tämän paskan pois, kohta en muuta puhukaan kun niin kamalia kasvainvitsejä että teitä oksettaa. Mutta se kasvain saakin oksettaa, voisin oksentaa sen pois. Vihaan sitä. Vihaan että se on nytkin mun sisällä ja mä vain kirjoitan jotain helvetin merkityksetöntä blogia.
Sureva puutarha
Voi, että ikkunat näkevät
ja seinät muistavat
ja puutarha voi surra
ja puu voi kääntyä kysymään:
Kuka ei ole tullut ja mikä ei ole hyvin,
miksi on tyhjyys raskas eikä sano mitään?
Katkerat neilikat seisovat riveissä tien varrella,
missä kuusen hämäryys on tutkimaton.
Edith Södergran
I'd like to close my eyes, go numb
http://www.youtube.com/watch?v=m4XQMEMQE94
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti