Paljon tämän hetken fiiliksiä kiteytyy tähän
http://www.youtube.com/watch?v=lMY_EUw1MUI
Voi kuinka paljon, paljon, paljon toivonkaan, että tämä vaihe elämästäni olisi ohi. Että kaikki kivut olisivat ohi. Että selviän, selviän, selviän tästä kaikesta ja voin vain elää. Nämä kivut ja voimaton olo ei oikeasti ole yhtään elämää. Parempi tämä kuitenkin on, kun ei elämää lainkaan. Miksi kaikkea osaa arvostaa vasta sitten, kun sen on menettämässä. Mä toivon, että tämä kaikki olisi jo ohi. Sitten voisin arvostaa jokaista asiaa, arvostaa niin paljon että siinä ei olisi mitään järkeä. Nyt vaan sattuu, sattuu ja sattuu, niin paljon, että en kykene muuta kun toivomaan, että tämä kaikki olisi ohi pian.
Vessassa käyminen on koko elämäni ollut itsestäänselvyys. Viime torstaista lähtien se on ollut helvetillinen operaatio. Arvostakaa sitä kusemista, kaikkea, kaikkea mitä teillä on. Älkääkä valittako yhtään mistään. Koska mikään, mikään ei ole hienompaa kun se että voi hengittää.
En ole koskaan tajunnut, kuinka paljon vanhohja ja keski-ikäisiä ihmisiä on, kuinka hyvältä he näyttävät, katselen heitä ja ihmettelen, kuinka he ovat selvinneet, noin paljon iäkkäitä, ihailen ja kadehin jokaista uurretta, että ovatkin reteetä sakkia, kulkevat häpeilemättä rypyt, eletty elämä viekoittelevasti töröllä.
Niina Repo/ Arpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti