Kasvain, josta ei tiedetä mitään.

Mietin unessani, että onpas paska uni, pitääpä herätä. Tällaista ei ole tapahtunut aikoihin. Katsoin kelloa. 10.00. Yksi vastaamaton puhelu - kirurgian poliklinikka. Olin samantien ylhäällä. Miksi ne oli soittaneet mulle? Puoliunessa aloin itkemään; ne peruu soittoajan, enkä vieläkään tiedä tuloksista mitään. Itkin vähän aikaa, kunnes heräsin kunnolla. (Olen vanhempieni luona, illalla lähtö takaisin Tampereelle). Kävelin ympäriinsä ja tenttasin itseäni ja äitiäni; miksi ne on soittaneet, miksi ne ei voineet odottaa soittoaikaan, pitääkö mun nyt soittaa sinne, mitä mä teen? Sitten rahoutuin ja soitin numeroon.

Mieslääkäri vastasi puhelimeen. Esittelin itseni. Tervehdyksestä kuuli, että hän tiesi heti kuka olin. - Minulla oli soittoaika 10.50, miksi sieltä oli soitettu aiemmin? Vaikka en rutiineista niin välitäkään, kuulostin varmasti juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle rutiineista poikkeaminen on maailman kamalin asia. Ja tässä tapauksessa se tuntuikin siltä. Ei soittoajasta saa poiketa. Ärsyttävällä savonmurteella puhuva miesääni puhelimen toisessa päässä kertoi, että ajatteli soittaa aiemmin, kun hänellä oli aikaa. Oletko sama henkilö, joka tähysti virtsarakkoni?. Ei hän ollut. Puhuuko kaikki urologit savoa? Sanoin, että varmaan tiedät niistä kuvista. Hän alkoi puhumaan rauhallisella äänellä, että vasemman puolen munuaisaltaasta ja virtsajohtimessa on jotain, joka näyttää kasvaimelta. Miltä kasvain näyttää? Syto-arvot on edelleen korkeat. Yhtäkkiä kuulin itseni sanovan, että tätä olenkin odottanut. Että löydettäisiin syy korkeille arvoille ja sille verelle virtsassa. Olin odottanut kasvainta? Hetken tunsin oloni huojentuneeksi, nyt tätä voidaan hoitaa. Lääkäri jatkoi puhumista, jatkotutkimukset tehtäisiin leikkaussalissa. Tähystämällä ja ottamalla koepala. Hän sanoo, että olen kiireellinen tapaus, koska kasvain saattaa olla pahalaatuinen. Kysyin naurahtaen, ironisesti, että tässäkin tapauksessa kiirellinen tarkoittaa varmaan sitä kuukautta? Sitähän se. Teki mieli huutaa ja raivota, mutta joku auktoriteetti lääkäreillä on. Kysyin asiallisesti, onko mitään toivoa nopeampaan toimintaan. Kysyin kylki/selkä/vatsakivuistani. Kyllä, ne voivat johtua kasvaimesta. Sanoin, että ne ovat lisääntyneet ja enkä jaksa odottaa kuukautta. Asiallisesti. Vaikka teki mieli huutaa. Hän sanoi, että ainut vaihtoehto nopeampaan tiehen on tehdä operaatio päivystyksessä kiireellä (Acuta?), jolloin tilanne ei olisi yhtä turvallinen. Että kiireellisille jonoille ei vain voi mitään. Hän sanoi, että olen kuitenkin -jälleen kerran- soittolistalla, mikäli peruutusaika ilmaantuu aiemmin. Mitään aikaa siis vielä ei ole, se tulee postilla kotiin. Kysyin mitä tarkoittaa tässä tapauksessa pahalaatuinen? Hän sanoi, että sitä ei voida tietää ennenkuin ollaan nähty sinne tarkemmin ja otettu koepala. Että elimiä voidaan joutua poistamaan. Valitettavasti muistan kyllä eloonjäämistilastot pahalaatuisissa munuaiskasvaimissa. Hän sanoi, että olen kiireellinen, koska se VOI olla pahalaatuinen, mutta se ei välttämättä ole. Toivon murusia jaellaan. Poskionteloissa ei kuulemma ole mitään akuuttia. Niistä ei puhuttu sen enempää, eikä kiinnostanutkaan. Mitä väliä niillä on, jos se ei ole akuuttia.

Toisaalta olin valmistautunut kasvaimeen, olihan siitä varoiteltu, mutta silti sen tuntuu nyt pahalta. Tällä hetkellä ajattelen vain, että se olisi pahalaatuinen. Tunnen itseni sen verran hyvin, että päivän parin päästä en ajattele enää niin. Sen tietää vasta koepalan jälkeen, joten älkää tekään murehtiko vielä. Eli taas perus kuukauden odottelu, sitten koepala, sitten taas varmaan odottelua sen analysoinnissa ja vasta kesän kynnyksellä tiedetään miten hoidetaan. Nyt mietin vain, että mun tuurilla se on tietenkin pahalaatuinen. Katselin ihmisten Facebook-statuksia. "Väsy", "ei sit menny ihan ku Strömssössä taaskaan.. :/" ja sitä rataa, kyllä te tiedätte. Leikittelin ajatuksella, että kirjoittaisin sinne, että mulla on kasvain. Se jostain syystä huvitti mua niin suuresti, että melkein tein sen, ironisesti vitsillä. Mutta ehkä hyvä että tuo läppä jäi toteuttamatta.

En voi sille mitään, että nyt mietin vain, että ehkä viiden vuoden päästä en enää elä. Miksi juuri minä? Joka neljäs suomalainen sairastaa kasvaimen jossain vaiheessa elämäänsä. Miksi se en olisi minä. Miksi juuri nyt? Haluaisin tehdä työharjoittelun, tuskailla opinnäytetyötä, valmistua, työllistyä. Miksi juuri nyt valmistumisen kynnyksellä? Miksi juuri tuola munuaisaltaassa ja virtsaputkissa? Miksi niin harvinaisessa paikassa. Nyt vituttaa, että joulun kieppeillä luin paljon aiheeseen liittyvää tietoa. Tietenkin muistan nyt kaiken lukemani. Että tuo on hankala paikka kasvaimelle. Että se on myös harvinainen paikka. Miksi ei vaikka rintasyöpä? Jos kerran kyseessä on ei niin yleinen kasvain, niin silloin lääkäreillä ei varmasti ole kokemusta siitä niin paljoa. Se, että siitä ei edes netistä löydy hirveästi informaatiota kertoo jo paljon. Jos nyt on pakko kasvain tulla, niin miksi ei vittu vaikka se rintasyöpä? Tiedän, hankalaa se olisi silti. Tiedän myös, että tämä on alkupaniikki. Kohta rauhoitun. Mutta nyt huvittaa panikoida. Sen tiedän, että seuraavan kuukauden elän, sen minkä jaksan, ottaen ilon irti kaikesta. Tehden kaikkea mitä haluan. Harmi että pankkitilini ei ole pohjaton.

http://www.youtube.com/watch?v=6TOp2RzBwyU