Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Katsoin eilen Greyn Anatomian jakson (=Derekiä) jossa väärälle potilaalle kerrottiin, että hän kuolee.Tämä potilas, nainen, lähti sairaalasta, irtisanoi itsensä töistä, jätti poikaystävänsä ja tilasi menolipun Islantiin. Tämän jälkeen hän sai kuulla, että ei olekaan kuolemansairas. Nainen suuttui ja halusi oman elämänsä takaisin.

Okei, se on sarja. Mutta kyllähän tietoisuus siitä, että saattaa kuolla, pistää meidän sarjojen ja leffojen ulkopuolella elävienkin ihmisten elämät ja arvot ainakin jollain tasolla uusiksi. Ainahan meillä on mahdollisuus kuolla; jäädä auton alle, salama voi iskeä tai ihan mitä tahansa. Mutta sairauden myötä prosentuaalinen mahdollisuus kuolemaan kasvaa. Oman elämänsä rajallisuuden tiedostaa eri tavalla.

Vähän yli kolme kuukautta sitten lääkäri sanoi, että mulla on kasvain joka on todennäköisesti pahanlaatuinen. Ensimmäisen CT-kuvan jälkeen siis. Olin shokissa. Minulle tuli lyhyessä ajassa kaksi operaatiota. En ehtinyt ostamaan menolippua Islantiin tai irtisanomaan vuokrasopimustani. Nyt vasta olen käsittänyt mitä tapahtui viimeisen kolme kuukauden aikana. Siis kunnolla sisäistänyt. Vaikka tuolloin koin ajattelevani selkeämmin kuin koskaan, en nähnyt sitä, kuinka järkyttynyt oikeasti olinkaan. Nyt kun olen saanut kohta olla usean viikon rauhassa, olen käsittänyt mitä on tapahtunut. Viime aikoina olo on ollut ok ja mieli levännyt. En ole enää pelännyt.

Jos kaikki olisi mennyt kuten lääkärit povasivat; koepala olisi onnistunut, siitä olisi todettu että kasvain on pahanlaatuinen jne. Niin minulta olisi nyt tässä vaiheessa poistettu elimiä ja olisin luultavasti ihan helvetin huonossa kunnossa. Kaikki meni toisin, koepala epäonnistui, möltti ei ollutkaan kasvain vaan kivi, mutta siitä huolimatta altaan seinissä oli epänormaaleja solumuutoksia. Joista ei vieläkään tiedetä mitään. Mikään ei ole mennyt kuten ennustettiin. "Se olisi todella harvinaista" sanonta ei kaikkien tapahtumien jälkeen tunnu kohdallani miltään. Täytyy varmaan alkaa varomaan ukkosta ja lottoamaan.

Moni on kysynyt, miten jaksan odottaa epätietoisuudessa. Aluksihan se olikin helvettiä. Mutta nyt, miksi en jaksaisi? Kolme kuukautta sitten luulin heinäkuun alussa olevani todella huonossa jamassa hoitojen takia. Sen sijaan oloni on parempi kun aikoihin (siihen ei paljoa tietty vaadita), olen tehnyt yhtä jos toista. Aina jos asiaa ajattelen, tunnen itseni jollain tavalla etuoikeutetuksi. Saan sittenkin elää vielä. Tulevasta ei tiedetä, mutta tällä hetkellä, tässä ja nyt, olo on hyvä. Olen oikeasti tosi onnellinen. Onnellinen elämästä. Muistakaa tekin olla.

Jokin aika sitten yritin aloitella ystäväni suosittelemaa sarjaa The Big C, joka kertoo naisesta, joka ilmeisesti myös laittaa elämänsä uusiksi kuullessaan sairastavansa syöpää. Se on kuulemma hyvä sarja. Katsoin ensimmäisestä jaksosta puolet, mutta en innostunut. Se oli toistaiseksi ehkä liian rankkaa.

Day 29 - A song from your childhood

Pakko laittaa taas muutama.. Voisin laittaa jotain bändejä tai jotain, mutta nyt mun mielestä pitää fiilistellä lastenlauluja urakalla! Päivänsäde ja menninkäinen oli mun lemppari. Lauloin sen aina ala-asteella musiikin kokeessa.

Tapio Rautavaara - Päivänsäde ja Menninkäinen
http://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4

Tästä laulusta tykkään edelleen tosi paljon. Tämä on jotenkin niin ihana. Ekalla luokalla esitin jossain juhlissa tytön tylleröistä, tämä laulu tietenkin laulettiin siinä. Hahah.

Pieni tytön tylleröinen
http://www.youtube.com/watch?v=0K1FVJ5RAQQ

Tästä tykkäsin myös kovasti ja tykkään edelleen;

Ihme ja kumma
http://www.youtube.com/watch?v=psHiq_a-pYw

Nyt kun pääsin vauhtiin, niin pakko laittaa vielä yksi. Tekisi mieli laittaa Magdalena, mutta laitan tämän. Mun suurin toive oli pienenä saada koira. Sellainen meille otettiinkin. Se oli mulle tärkein ja rakkain asia tuolloin, mulla on päiväkirjat täynnä kirjoituksia siitä. Kuinka ihana mun koira on. Sitten mun veljelle tuli allergia ja se jouduttiin lopettamaan. Se on yksi traagisimmista lapsuudenmuistoista.

Timo Turunen - Pieni ystäväin
http://www.youtube.com/watch?v=GEv1Ez4EloA