Jossain valvoo toinenkin uneton, joka miettii samaa kuin sinä, samaa kuin sinä.

Soitin labraan kysyäkseni säilyykö yksi virtsankeräys maanantaihin saakka (se jonka mokasin eilen, jonka pystyn aloittamaan vasta tänään). Vastannut henkilö oli jotenkin huvittava. Hän oli ihan innoissaan keräyksistä. Liekö jotain omia kokemuksia aiheesta. Huvitti vaan, mutta hyvää palvelua. Voin kuulemma hyvin aloittaa keräyksen tänään illalla ja jatkaa toista sitten lauantaina ja sunnuntaina jne. Hän sanoi varaavansa ajan minulle maanantaille, palautukseen ja verikokeisiin. Sanoin että minulla on itseasiassa nettiajanvaraus juuri auki ja katselen vapaita aikoja. Hän sanoi, että "teille sairaalan potilaille on olemassa ylimääräisiä aikoja, joita voidaan antaa erikoistapauksille, minun täytyy kirjautua sisään tänne, niin pääsen antamaan ajan, sano vaan milloin haluat tulla, järjestän". Puolen päivän aikoihin olisi ihan hyvä. "Sun täytyy olla ravinnotta, oletko nyt varma että haluat tulla silloin vasta, pystyn kyllä varaamaan aiemmankin ajan". 12 on oikein hyvä kiitos. "Hoidin tämän asian nyt sulle". Kiitin kauniisti, en raaskinut sanoa että kyllä netinkin kautta olisin saanut varattua sen kello 12 ajan.. Tietenkin hyvästä asiakaspalvelusta tulee aina hyvä mieli. Tuo sitten kaikki liemet mukanasi, hän totesi salaperäisesti kun joku velho.

Tänään sain keräysvapaan päivän siis (OK. nyt illalla alkaa seuraava). Mutta päivä! Mikä päivä! Täälä paistoi aurinko, mulla oli hyvä olo, eikä mitään suunnitelmia. Olen jo koko kesän haaveillut, että pyöräilisin Hatanpään arboretumiin oleilemaan koko päiväksi (olen kyllä käynyt sielä pariin otteeseen kesän aikana, mutta en pyörällä), pyöräni on ollut rikki. Nyt se on kuitenkin kunnossa! Päätin lähteä yksin, jotenkin tuntui kivalta ajatukselta viettää omaa aikaa. Pakkasin mukaan kirjan, lisäsin puhelimeen musaa, kuulokkeet, juomista ja hedelmiä. Ja voi mikä päivä! On mulla teidänkin kanssa kivaa, mutta oli kiva hengata itekseen auringossa koko pitkä päivä. Ja pyöräillä rantaa pitkin. Oon jo pitkään haaveillut englannin buldogista (en ole ikinä edes päässyt rapsuttamaan sellaista!). Yhtäkkiä tuola luokseni juoksee rapsutettavaksi ranskan buldoggi (ok, ei tietty sama, mutta kuitenkin). Se oli märkä, koska oli käynyt uimassa. Kaikinpuolin ihan mahtavan rento päivä!

---

Päivä 11 – Kirja, jota vihasit

Viha on voimakas ilmaus, ehkä ärsytys voisi olla parempi. Puhtaasti tuorein joka tulee mieleen.

Piedrajoen rannalla istuin ja itkin / Paulo Coelho

En tiedä miksi tämä kirja otti minua päähän lähes koko ajan. Ärsytti heti alusta saakka, mutta koska teos oli lyhyt ja helppolukuinen, päätin että kesken en jätä. Tämä kirja oli muistaakseni sillä "nämä 100 kirjaa täytyy lukea ennen kuolemaa" -listalla, joka taannoin julkaistiin. Tykkään joistain tämän kirjailijan kirjoista todella, todella paljon. Hengellisyys on jollain tavalla aina mukana Coelhon teoksissa, mutta tässä kirjassa sitä oli ihan liikaa mun makuun. Liekö se syynä, miksi ärsytti. Jumala, jumala, jumalan naisen kasvot jäivät ärsytyksen lisäksi mieleen kirjasta. Ei kannata lukea. En tiedä toimisiko paremmin, jos olisi löytänyt sen jumalan tien, mistä kirjassa niin kovin puhuttiin. Toimiikohan tämä paremmin jollain tasolla uskovaisiin ihmisiin.. Toisaalta muut uskontoja käsittelevät kirjat eivät ole minua ottaneet päähän, paitsi tämä.