It is only with the heart that one can see rightly; What is essential is invisible to the eye.

Eilen tuli postissa ilmoitus kirurgian polilta, että ensi viikon perjantaina (siis 22.7) poistettaisiin se juntturassa oleva kivi. Ja labroja ja kaikkea muutakin sieltä. No, sen kiven suhteen on mielenkiintoinen tilanne. Jaoin tämän joitain viikkoja sitten erään henkilön kanssa. Se meni suurinpiirtein näin;

Minä: Tsekkaa toi kuva koneelta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Nefrolit.jpg
J: Hyi vittu, mikä vittu toi on?
Minä: Katos tää (Näytän samanlaista kädessäni)
J: HYI VITTU!!!!
Minä: Se on se munuaiskivi. Jäi pyyhkiessä paperiin.
J: HYI LAITA SE POIS!!!

Ja se siitä. Laitoin sen minigrip pussiin, ajattelin että Derekiä, tai siis A:ta saattaisi kiinnostaa se. Noh, nyt kun kutsu kävi, muistin minigrip pussin olemassaolon ja soitin kirurgian osastolle. Hoitaja sanoi juttelevansa A:n kanssa ja soittavansa myöhemmin. Kerroin että minulla on kivi. Toivoin että se olis naurahtanut edes, koska onhan se vähän koomista että säilön sitä kirjahyllyssäni. Se sanoi vaan asiallisesti että hyvä. Parin tunnin päästä hän soitti takaisin. A haluaa minut taas CT-kuvaan, mahdollisimman pian. Tällä tai ensi viikolla. Lisäksi mun täytyy tuoda kivi kuolemankäytävälle samalla kun menen kuvaan. Josta infotaan aika myöhemmin, kun ne keksii mihin väliin mut työnnetään. Sellaista. En haluaisi leikkaussaliin, koska viimeksi se tulehdus oli kuulemma sen verran paha, että teki damagea munuaisille. Tai munuaiselle. Siitä on kuitenkin puolitoista kuukautta vasta. En haluaisi että paikat rasiintuis lisää, mutta tuskin haluaa kukaan muukaan. Ehkä onnistutaan välttämään tämä. Koska A:n tarkoitus ei olisi nyt vielä tähystellä niin ylös asti tai mitään. Mutta operaatio mikä operaatio, ei nyt vielä. Koska sen jälkeen on aina ollut niin paska olo. Ekalla kerralla en voinut liikkua ilman kipuja kuukauteen, tai käydä vessassa itkemättä. Toisella kerralla jouduin sairaalahoitoon ja tipparuokintaan ja lääkintään viikoksi ja pitkälle tupla-antibioottikuurille kotona sen jälkeen. Joo joo, seli seli. Kyllä te tiedätte. Kunhan jaarittelen.


Sitten kerron toisen tarinan. Ajelin autolla tuossa jokunen päivä taaksepäin. Radiosta tuli tämä biisi (josta en erityisemmin ole pitänyt koskaan) http://www.youtube.com/watch?v=g2gy1Evb1Kg. Sitten tuli yhtäkkiä tosi paska olo. Siitä kun mulla on lähteny hiuksia ja musta tuntuu että näytän näytän ihan idiootilta ja typerältä ja sitten ajattelin vaan kuinka ruma ja tyhmä oon (mulla ei yleensä oo tapana angstailla tämmösistä asioista, niinkun varmaan tiedätte tämänkin asian). Sitten yhtäkkiä muistin kaikki ne ihmiset, keille olisi ihan se ja sama miltä näytän ja niitä ihmisiä tuli mieleen melko monta. Sitten nousi kyyneleet silmiin siitä, kun tajusin kuinka paljon niitä ihmisiä onkaan, keitä ei tuollaiset asiat kiinnosta yhtään. Ja sitten oli tosi hyvä mieli ja se angsti oli angstattu pois yhden biisin aikana, enkä ajanut ojaan tai kenenkään päälle, vaikka en kovin hyvin kyyneleiltä nähnytkään.

---

Päivä 02 – Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kolmesti

En osaa päättää, joten laitan kaksi. Nämä ei tuskin tulee yllätyksenä kovin monelle.

Supernaiivi /Erlend Loe
http://www.bookplus.fi/kirjat/loe,_erlend/supernaiivi-4222933

Pikku prinssi /Antoine de Saint-Exupéry
http://yle.fi/vintti/ohjelmat.yle.fi/10kirjaalapsuudesta/pikku_prinssi.html

PS. Neuvoa kaipaisin, neuvoa siitä, miten noi kuvat saisi vierekkäin kun lisää? Kyselee nimimerkki Dorka.