Keskiviikkona aamulla sain puhelun kirurgian osastolta. Toivoisin, että ne ei hoitaisi mun asioita. Siis kirurgian osasto. Koska ne on kirurgeja, niitä kiinnostaa vaan pääseekö ne leikkaamaan. Jos ei, niin muulla ei ole niin väliä.
Joku nuorehko henkilö soitti, en tunnistanut entuudestaan. Hän ei ollut tulkinnut kuvaa tai mitään, luki vaan koneelta mitä oli saneltu. Joku muu oli sanellut tekstin, tulkinnut kuvat ja suunnitellut jatkot. Monelle lääkärille olen lukuja ja tekstiä koneen ruudulla. Mitäpä väliä. Jumissa ollut kivi on poissa, se oli kooltaan 0,7 cm. Vähemmästäkin jumittaa. Oikealla puolella munuaisaltaassa 0,5cm varjostuma, tod.näk. kivi. Hän kertoo iloisella äänellä asioita. Luultavasti 11.8 murskataan ulkoisesti kiveä. Kysyn tähän väliin sytoarvoista. Hän kertoo, että hänellä on vain kivitiedot esillä, katsotaampa muut. Joo, sinne on kaavailtu jatkosuunnitelmia, tutkimuksia. Niistä tulee infoa, sinulla on uusi urologin vastaanotto myös. OK. Ehkä ei nyt kiinnosta tarkemmin. Ja eiköhän se sun toinen munuainen alkaa toivottavasti taas toimimaan, ääni toteaa iloisesti. Puhelu vaan lopetetaan ja jotenkin jäädyn. Jassoo, mun toinen munuainen ei toimi. Eipä sitä mulle tietty tarvi kertoa. Oonkin ihmetellyt 1-2kk kun ruoka/juomahalut on poissa ja silti tulee painoa. Selvisipä sekin syy. Olin ehkä vähän vihainen. Kyllä mä haluan kuitenkin tietää, jos joku mun elin ei toimi. Se lipsautti sen vaan vahingossa, luuli että tiedän siitä. Parempi että ei olisi lipsauttanut edes. Se asia olis pitänyt kertoa. Mutta kuten sanottu, mun teorian mukaan kirurgeja kiinnostaa leikkaaminen, ihan sama muuten. Luulenpa että tässä olisi syy, miksi munuaispolilta tuli liuta lisätutkimuksia, joita kummastelin. Tämä on vaan mun omaa spekulointia ja se sikseen. Mutta hei, eiköhän se toinen munuainen ala taas toimimaan, toivottavasti!
Tänään tuli postissa sitten jostain lisätutkimuksista tietoa urologian puolelta. Elokuun alussa mulle tehdään kolmena peräkkäisenä päivänä se irtosolututkimus. Se, minkä arvojen takia olen koko urologianpuolen asiakkaana. Tai potilaana. Kumpiko onkaan oikea ilmaus. Aiemmin sitä ollaan otettu n. kerran kuukaudessa. Aina se luokitus on ollut se kolme. Maligniteettiin viittaava. Femma ois se pahin, ykkönen jees. Kolmosesa pitää selvitellä. Ja selviteltyhän tässä onkin. Oon varmaan selittänytkin nämä jo. En tiedä miksi kolmena peräkkäisenä päivänä? Toivoisko ne jotain muutoksia. Että yhtenä päivänä oliskin vaan kakkonen vaikka.. Toivottavasti se ei ole noussut neloseen tai vitoseen. No, ilmeisesti tuon kolmen päivän putken perusteella selkenee jatkot. Mulla on vakaa tunne, että se on ja pysyy joka päivä kolmosena, koska se se on ollut tutkimusten käynnistymisestä saakka. Miksi se nyt yhtäkkiä muuttuisi..
Tänään vein ensimmäisen virtsanäytteen labraan, niistä mitä munuaispoli teettää. Hoitaja selasi läpi tilatut kokeet (etsiessään yhtä keräystä josta mulla oli kysyttävää) ja kysyi, että eihän mulla ole mitään syöpähoitoa meneillään.. Hetken jo mietin, että oliskin, ainakin tietäisi jostain jotain tän arpomisen sijaan. Ette arvaa miten tänään taas kyllästyttää. Kun ei oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Loppukevennys; Mokasin tänään aloitetun keräyksen kusasemalla vähän purkin ohi. Se on nääs niin tarkkaa, että yhtään ei saa mennä hukkaan tai kaikki on pielessä. Think about that. Ja joo, tiedän, ihan paska läppä, suorastaan olematon. Tänään vaan ei ole energiaa.
Seuraavaan kolmeen päivään en saa syödä; punajuuri, parsa, pinaatti, raparperi, tomaatti, kurkku, suklaa, tee. Miten ne vaikuttaa mun virtsaan? En tiiä.
----
Päivä 10 – Suosikkiklassikko
Tänään mennään intuitiolla;
Sudenmorsian / Aino Kallas
Ronja Ryövärintytär / Astrid Lindgren
Voimia nuppu!
VastaaPoistaTämä kirja on vaikea keksiä. Jouduin googlaamaan klassikoita, jotta löytäisin parhaiten tämän kategorian täyttävän kirjan.
Tämä on aina ihana kirja. Mmm, Mr. Darcyn märkä paita on tallentunut verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi, kiitos BBC:n loistava sarja.
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
-Anna
Tuntematon sotilas ja Seitsemän veljestä. =) En osaa päättää, kumpiko olis enemmän suosikki.
VastaaPoistaPäivä 06 – Kirja, joka tekee sinut surulliseksi:
VastaaPoistaTämä on vaikea. Joko en lue tämän tyyppisiä kirjoja tai sitten vain näen kaikessa toivoa ja lohtua kauheuksien keskellä. Ehkä joku Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi voisi kuitenkin sopia tähän kohtaan.
Päivä 07 – Aliarvostetuin kirja:
Tämäkin on hankala. Minulla ei oikeastaan ole juurikaan käsitystä kuinka paljon lempikirjojani arvostetaan eikä täten onko joku niistä aliarvostettu. Ryszard Kapuścińskin monet kirjat ovat kuitenkin varsin mielenkiintoisia ja esimerkiksi niitä saisi arvostaa ellei niin jo tehdä. Mainittakoon yhtenä Eebenpuu.
Päivä 08 – Yliarvostetuin kirja:
Tähän tekisi minunkin mieleni vastata raamattu tai jokin vastaava pyhäkirja. Vastaan kuitenkin Dan Brownin Da Vinci Koodi, joka oli ihan leppoisaa kesäluettevaa, muttei todellakaan kaiken hehkutuksensa arvoinen. Siis minun mielestäni.
Päivä 09 – Kirja, jota vastoin ennakko-odotuksia päädyit rakastamaan:
Tähän voisin vastata Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, mutta koska olen jo käyttänyt tuon kortin vastaan Johanna Sinisalon Linnunaivot. Ei minulla sitä kohtaa toisaalta mitään kovin huonoja odotuksia ollut, mutta jotenkin se vain yllätti.
Harvoin tulee oikeastaan edes aloitettua kirjoja, jotka eivät vaikuta kiinnostavilta tai tuntuvat jo etukäteen ajan hukalta. Elokuvissa on toisin. Ehkä siksi, että ne ovat useimmiten ohitse parissa tunnissa.
Päivä 10 – Suosikkiklassikko:
Ehkä tässä kohtaa voi toistaa itseään ja vastata kolmasti lukemani Hermann Hessen Arosusi. Tai sitten Kari Hotakaisen Klassikko, joka on päiväkirjoineen varsinainen klassikko. Elokuva kannattaa unohtaa ja pitäytyä kirjassa.
Pahoittelen varsin pitkää postausta, mutta pienet ajatukset nimien lisäksi tuntuivat jotenkin tarpeellisilta.
* *
Ja heti näin pahoitteluni jälkeen jatkan vieläkin vain. Haluan vain todeta parin päivän takaiseen kirjoitukseesi, että ainakin omasta mielestäni on huomattavasti parempi kun ei tiedä kaikkea, mitä lääkärit ajattelevat tai ovat tutkimassa. Itse lopetin kyselyn siinä vaiheessa kun olin kaksi viikkoa jännittänyt onko minulla HIV, vaikka hyvin tiesin, että se olisi todella epätodennäköistä ellei mahdotonta.
Enkä esim. edelleenkään tiedä tarkkaa tautiluokitustani ja sen, että syöpäni oli levinnyt myös luihini luin vahingossa vasta pari päivää sitten lääkärin kirjoittamasta lausunnosta, joka meni liitteeksi Kelan kuntoutustukihakemukseen. Mutta varsinkin epäilyvaiheessa kaikki ylimääräinen tieto, siis ihan omia tutkimuksianikin koskeva, tuntui välillä turhan paljolta.
Voimia epätietoisuudessa patikointiin!
Juhani postaa pidemmin kun meikä blogaa! Ei vaan, pitkää postausta ei missään nimessä tarvi pahoitella, perustelut on kiva kuulla :) Pitääpä jossain vaiheessa paikkailla ja lukasta myös tuo Hessenin Arosusi, koska en sitä vielä ole tehnyt ja jo toisen kerran meinasit sitä hehkuttaa.
VastaaPoista--
Alussa (helmi/maaliskuu) jotenkin halusin saada kaiken mahdollisen tiedon heti nyt. Minä jännitin muuten myös HIV-tuloksia sen pari viikkoa, vaikka myöskin tiesin, etä se olisi lähes mahdotonta. En jättänyt jännittämistä siihen. Sitten vähän turruin, kun sitä tietoa alkoi tulemaan. Asioita tapahtui nopeasti ja sitten taas hitaammin. Tietenkin sen aina on tajunnut, että jännittäminen, mutta sen toteuttaminen onkin sitten toinen juttu.
Nyttemmin (oikeastaan sen koepala-failuren jälkeen) onneksi olen kasvanut ihmisenä ainakin 20cm sen suhteen, että osaan olla tässä ja nyt enkä huolehtia. Liika tieto lääkäreiltä on turhaa, ehkä ne pimittää asioita meiltä samasta syystä kun NASA, ettei jouduta turhaan paniikkiin ;) Ei se tieto tutkimuksista paranna, parempi se on oikeasti elää pimennossa. Ja Juhani, monesti sun blogia lukiessa olen miettinyt, että kuulut varmasti maailman positiivisimpiin ihmisiin! Virtuaalinen hatun nosto uskomattomasta asenteesta mikä kirjoitustesi perusteella välittyy!