Well I'm a fan of days in bars and nights in school!And I'm a fan of yellow noise, and silent shouts. And of nurses that are boys, and women scouts! And I'm a fan of holding hands and letting go. And of being so in love, but not let it show.
Tämä allergia alkaa kyllästyttämään. Jos uskoisin johonkin, voisin kai ajatella, että jumala koettelee nyt minua. Vähän niin kun niitä heppuja sielä autiomaassa. Pysyypä ainakin ajatukset pois muista asioista, kun kurkku alkaa turpoamaan. Nukun epipenin vieressä kivasti joka yö, koska tämä on vaan niin uusi juttu, että ei voida tietää miten mun keho päättää käyttäytyä.
Eilen otin isoimman annoksen tuota kortisonia (jonka muka pitäis pysäyttää alkava reaktio) mitä koskaan ennen. Siis sen verran mitä lääkäri-setä on käskenyt. Oli aika mielenkiintoinen kokemus. Mulla on siis ollut sama lääke käytössä tarvittaessa viimeisen kuukauden todella paljon pienempänä annoksena. Tätä edeltävänä yönä en ollut juurikaan nukkunut, koska jälleen kerran ihottumat, kutinat ja kielen turpoamiset starttasivat yöllä, juuri ennen nukkumaanmenoa (tällä kertaa en ollut edes katsonut Irtiottoja!).
Jonkin ajan kuluttua lääkkeen ottamisesta lähes hypin seinille. Reaktio onneksi pysähtyi ensimmäistä kertaa. Luin kahta kirjaa, kirjoitin, katsoin telkkaria, kuuntelin musiikkia, facebookkasin, tekstasin, keskustelin, kaikkea tätä YHTÄ AIKAA. Minuutti yhtä asiaa, toinen toista. Naputtelin sormia, syke yllättäen taas perus reippaasti yli 120. Ideoin kymmenkunta valokuvanäyttelyä, muutaman dokumentin, jotain taideleffoja jne. En valita, varsin tehokas ilta/yö. Jos en olisi juuri edeltävänä päivänä tullut tänne metsän keskelle Kurikkaan, olisin varmasti kotona Tampereella keksinyt ties mitä virikkeitä. Suunnittelin jo lähteväni ajamaan autolla Seinäjoelle ostamaan hiusväriä, jotta voisin värjätä hiukset takaisin punaiseksi HETI (jonka myös päätin eilen). Toki tuo kaikki oli vain huijausta, koska oikeasti mulla on kuumetta, kipuja ja kaikki sama shaisse jäljellä. Mutta piristävä pieni huijaus. Tänään olo oli hivenen rauhoittunut päivällä. Pystyin taas keskittymään keskusteluun, lukemiseen jne. Iltapäivästä simahdin totaalisesti, ja nyt onkin melko sekava olo. Niin ja pahoittelut teille kaikille jotka soittelitte eilen ja tänään päivällä/iltapäivästä – en vastannut koska nukuin. Herättyäni olinkin kun vanha mummo, jonka joka paikkaa kolottaa helvetillisesti.
Nyt on vihdoin urologisen polin tähystyspäivä tiedossa. 1.3 it will be. Ilman kahden poliklinikan paperisotaa mut olisi jo tähystetty. Olen kuitenkin iloinen, että ne taikoi tuon ajan noinkin nopeasti paperinpyörittelyjen jälkeen. Ja jos jostain syystä tulisi peruutusaika, mulla ilmoitetaan siitä ensimmäisenä. Olen ykkönen kiireellisyys-listalla, wuuuuu. Onneksi enää Alle kaksi viikkoa! Aloitan jännittämisen vasta myöhemmin, siihen saakka päätin nauttia entistä enemmän kaikista asioista. Niin ja tulevana maanantaina munuaispolille taas, josko sieltä jotain infoa saisi. Tosin itse suhtaudun aika pienin odotuksin, että vieläkään mitään olisi selvinnyt. Paitsi toivottavasti monta asiaa olisi poissuljettu.
Mitä varten niin kamalia asioita saa tapahtua, minä kysyin. – Mitä varten saa tapahtua semmoista, että toisten on pakko kuolla, ennen kuin ovat täyttäneet edes kymmenen vuotta?
Astrid Lingren / Veljeni Leijonamieli
Haluan vielä jakaa yhden all time favourite leffakohtauksista. Jos joku ei ole katsonut Magnoliaa, niin etsi äkkiä se käsiisi!
http://www.youtube.com/watch?v=DsqCl2vO9xA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti