Kivasti iski allerginen reaktio juuri kun olin menossa nukkumaan. Kaksi viikkoa sitten nousi ekan kerran nokkosihottumat käsiin ja jalkoihin, viikko sitten tuli vähän rajummin; turpos kieli ja kurkku. Ekalla kerralla meni illassa ohi, toisella kerralla jouduin hengailemaan tarkkailussa päivän. Viime viikon popsinkin kortisonia ja antihistamiinia, ja sopivasti heti kun tuo kuuri loppui (eilen), puskee uutta reaktiota. En ole koskaan ollut allerginen ihminen. Olenkin melko varma että tämä johtuu jostain noista lääkkeistä – mutta niitä paskiaisia on vaihdettu, lisätty ja lopetettu niin tiuhaa tahtia, että vaikea keksiä yhdistävää tekijää. On kuitenkin yksi asia, joka liittyy kaikkiin näihin reaktioihin. Nimittäin joka kerta kun reaktio on alkanut, olen katsonut Irtiottoja –sarjaa!
Nyt sitten kivasti tässä valvon ja odotan turpoaako kurkku pahemmin. En missään nimessä jaksa lähteä yöllä Acutaan ellei ole ihan pakko (viime viikolla viereisessä pedissä ollut mummo laski alleen huudettuaan ensin puoli tuntia hoitajaa auttamaan vessaan, vastapäisessä sängyssä kuumehorkassa oleva mies itki ja huusi vaimoaan ja myöhemmin toiselle puolelle tuotiin itsaria yrittänyt, itkuinen lääkepökkyrässä oleva nainen).
Viime aikoina perheen ja ystävien merkitys on kasvanut äärettömyyksiin. Ainahan te olette olleet siinä, mutta mua koskettaa syvästi se, että jaksatte olla nytkin. Nyt, kun olen äärimmäisen raskasta seuraa, säälin itseäni, olen surullinen, huolestunut ja vaihdan mielialaa jatkuvasti. Olen äärimmäisen liikuttunut kaikista kauniista ja kannustavista sanoista, mitä viime aikoina olen saanut.
Sä olet siellä ja mä täällä. Liian pitkä välimatka, että vois tehä sen mitä oikeasti haluais, tulla ja halata oikeen kunnolla, keittää teetä ja lähteä yhteiselle mielikuvitusmatkalle, kuten ennenki. Olla oikeasti läsnä ja lähellä, olla tukena kun sitä tarvitset.
Voimia päivääsi, olet tärkeä, muista se.
Iso halaus. Kumpa voisin tehdä enemmän.
Muista että voit soittaa mulle koska tahansa jos siltä tuntuu, vaikka keskellä yötä.
Miten paljon teistä kaikista välitänkään. Kunhan olo tästä parantuu, haluan viettää aikaa teidän kanssa enemmän. Ootte paljon ajatuksissani, kaikki apu, kannustus ja välittäminen herkistää mut kyyneliin jatkuvasti.
Normaalia korkeampaa kuumetta ja tätä allergista reaktiota lukuun ottamatta tänään on ollut erittäin hyvä päivä. Päässä on pyörinyt ties kuinka monta dokkari-ideaa, olen suunnitellut valokuvia joita haluan ottaa, miettinyt tarinoita joita haluan kertoa. Sairaus ja kuolema on tänään tuonut niin monia ideoita projekteihin joita haluan tehdä, kunhan paranen, että pakko ihan hiljaisellä äänellä ja varovasti todeta, että ”jotain hyvää tästä sairastelustakin”. Tänään olen tuntenut oloni omaksi itsekseni enemmän kun näiden kahden kuukauden aikana yhteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti