Viimeiset pari päivää on olleet ihan mahtavia! Oikeastaan koko viikko on ollut tosi hyvä. Oloni on ollut varsin mainio, ja seura mitä parhainta. Olen yrittänyt viettää huoletonta aikaa. Törkeästi olen lyönyt luurin korvaan, jos joku on tiedustellut liikaa mun voinneista. Anteeksi. Olen vain halunnut olla ajattelematta, selittämättä ja tiedostamatta niin paljon kuin mahdollista. Koska oon nyt tosi väsynyt siihen raportoimiseen ja selittämiseen. Muakin tuskastuttaa kun mistään ei vielä tiedetä, ja olo ei parane sillä että jatkuvasti jauhetaan. Johan tässä on ryvetty, ja varmasti vielä jatkossa tullaan rypemään. Mutta tämän viikon olen yrittänyt olla niin normaalisti kun mahdollista - ja onnistunut siinä. Siitä on paljolti kiittäminen muutamaa ihanaa ihmistä, jotka ovat vieneet ajatukseni muualle. Enkä halua nyt välittää sellaista kuvaa, etteikö saisi kysyä mun vointia. Varmasti mulla olis paha mieli jos kukaan ei soittaisi, viestittäisi, tiedustelisi vointeja, että yhyy musta ei välitetä. Että kyselkää vaan, mutta yrittäkää olla pahastumatta jos en aina jaksa vastata. Nyt tein ensimmäisen hymiön mutta pyyhin sen pois. Hymiöt eivät kuulu blogeihin, eihän?
Huomenna olisi suuntana Pariisin Kevään keikka yo-talolla. Jännittää, koska olen ihan varma että mulla on huomenna tosi huono olo. Eihän tämä näin hyvänä nyt vaan voisi jatkua? Varsinkin kun yksi antibiootti loppui eilen, yleensä aina muutama päivä sen loppumisen jälkeen olen ollut taas enemmän kipeänä.
Yksi tosi kurja hetki oli tänään. Jonotin kaupassa, kiinnitin huomion iltapäivälehden lööppiin. Joku laulaja oli menettänyt miehensä syöpään päivässä. Päivässä. Mietin josko mulla on tarve ottaa se koepala ensi tiistaina. Mietin, että siitä se olisi pari viikkoa patologilla tutkittavana. Sitten mulle tehtäisiin hoitosuunnitelma. Ja sitten menehtyisin päivässä. Mietin vain sitä. Kyyneleet nousi silmiin, mutta sain pidätettyä itkun. Sitten kävelin kampaajalle varaamatta aikaa, joka leikkasi hiukseni. Hän oli muutenkin aivan mahtava ihminen. Tietämättään ehkä kuinka paljon paremmaksi hän tekikään oloni jutustelemalla niitä näitä. Hän kertoi uskomattomia tarinoita kotikatuni tapahtumista ja ihmisistä. Ihmisistä, joihin en koskaan ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Liikkeistä, joiden olemassaoloa en ollut huomannut aiemmin. Semmoisia hyväntahtoisia tarinoita, ei mitään juoruiluja siis.
All of these lines across my face
Tell you the story of who I am
So many stories of where I've been
And how I got to where I am
But these stories don't mean anything
When you've got no one to tell them to
Mäkin tulin nyt jälkijunassa katsomaan kuulumisiasi. Muistan tuon lööpin ja voin vain kuvitella mikä fiilis siitä tulee tossa tilanteessa.
VastaaPoistaOnneksi on tuollaisia kivoja kohtaamisia piristämässä. :-)
Jee, tervetuloa Pauliina <3
VastaaPoista