Kun jouduin sairaalaan ensimmäistä kertaa, sairauskertomukset pursusivat korvista ulos. Missä tahansa sielä kulkikaan, jokainen puhui sairauksista, omistaan tai jonkun läheisen. Jutuissa haisi kuolema ja kuoleman pelko. Silloin vannoin, että en ikinä tulisi jauhamaan omista sairauksistani. Joulukuu meni vielä hyvin, lääkäreiden vastaanotolla yritin sulkea korvani ihmisten tarinoilta (miksi sielä vastaanottoauloissa täytyy aina jakaa kokemuksiaan?).
Joskus tammikuussa isäni vei minua Seinäjoen sairaalaan (terveyskeskuksessa epäiltiin virtsakiviä, mutta kivut johtuivatkin munuaisista) ja kertoi miten jollain tutun tutulla oli poistettu virtsakivet –jälleen yksi kertomus mikä ei paranna oloani! Suutuin asiasta; ”miten noiden lukuisten kertomusten pitäisi muka helpottaa kipujani”?? Muistutin isääni, kuinka hän joskus useita vuosia sitten teho-osastolla maatessaan kirosi sitä, että jokaisella vieraalla, tai ainakin jollain vieraan läheisellä, oli toinen toistaan kamalampi kokemus kun itse potilaalla. Isäni sanoi, että ei niitä juttuja kerrotakaan potilaan olon parantamiseksi, vaan jutun kertojan oman olon helpottamiseksi. Ja niinhän se on. Luultavasti itsekin vielä jonain päivänä kerron tästä kokemuksesta jollekin teistä. Silloin saatte lyödä mua luvan kanssa.
Ja tässähän sitä ollaan, sairauksista jauhamassa. Nykyään nuo jutut eivät enää ärsytä minua, vaan kiinnostavat, että kertokaa vaan vapaasti. Edelleen kaihdan odotusaulojen sairauskertomuksia, mutta kuuntelen mielenkiinnolla mielipiteitä lääkäreistä ym. Vielä ei olla onneksi siinä pisteessä, että osallistuisin keskusteluun tai pahimmassa tapauksessa johtaisin sitä! Hyvä ystäväni oli käymässä tänään luonani, huomasin että lähes jokainen juttuni liittyi sairasteluun. Eipä tässä viime aikoina paljon muuta elämää olekaan ollut, mutta jotain rajaa kuitenkin. Kirjoitan tätä blogiakin sairastelusta. Mutta semmosta se välillä on.
"What's the world's greatest lie?... It's this: that at a certain point in our lives, we lose control of what's happening to us, and our lives become controlled by fate."
— Paulo Coelho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti