Tajusin tuossa muutama päivä sitten, että olen viime ajat kokenut suuren suuria onnellisuuden hetkiä. Suurempia mitä pitkään aikaan. Minulla on ollut aikaa monille asioille, mitä normaalisti ei olisi ollut. Vaikka tässä on yhtä jos toista kurjaa asiaa, vastoinkäymisiä, vääryyttä. Elämän rajallisuuden tiedostaminen joka hetki pakottaa pysähtymään ja nauttimaan. Klisee, mutta niin se vain on. Nyt ajateltuna, vielä tietämättä mitä tuleman pitää, en vaihtaisi tätä kokemusta, koettelemusta pois. Joskus ehkä kadun, että kirjoitin noin. Samaan aikaan, kun käyn läpi rankkoja asioita, olen onnellisempi kuin koskaan.
Mua ei enään ahdista tai pelota sairastaminen, kasvaimesta puhuminen. Tutkimukset, epävarmuus, selvittelyt. Mua ei pelota kuolema. Tunnen itseni vapaammaksi kun koskaan.
Tiedän jotain, mitä en ehkä muuten olisi koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan, olisi tiennyt. Viimeiset vuodet on olleet niin kiireisiä, ettei nyt ajateltuna ole oikein ollut aikaa millekään. Tiedän, mikä elämässäni on tärkeää. Tiedän, kuinka paljon hyvyyttä läheltäni löytyy. Tiedän ketkä seisovat rinnallani todellisen hädän hetkellä. Ja sen, mikä loppujen lopuksi on tärkeää.
You both look so happy. Just enjoy it while it lasts. Which isn't very long. You think you have forever, but you don't.
-Ruth / Six Feet Under
Jos tässä olis Tykkää-painike, painaisin siitä. Tuli niin hyvä mieli, oon onnellinen sun kanssa! :)
VastaaPoistaOlenkin lisää onnellinen, kun kanssani ollaan onnellisia :)
VastaaPoista