Laine kerrallaan (Maa oli tuola jossain kun päivät muuttuivat vuosiksi)

Korvapoliklinikka. Uusi poli. Tympeä paikka. Paljon asiakkaita. Ei tauluja. Ei iloisia hoitajia. Käytävät olivat kapeat, neliön muotoiset, ahtaat. Niiden varrella oli seinästä vedettäviä istuimia, vähän niinkun leffateatterissa. Mutta epämukavampia. Tutkimushuoneita oli paljon, samoin asiakkaita. Vuoroa odottaessani teki taas mieli kuvata. Seuraavaksi otan kameran mukaan. Saako sairaaloissa kuvata?

Aamu oli perjantaina perinteinen KIIRE - MYÖHÄSTYN! Se uusi allergialääke tekee mut niin tokkuraiseksi, että toimin todella hitaasti herättyäni. Siis normaalia hitaammin. Juostessani myöhässä bussille, tajusin että bussikorttini on tyhjä, eikä minulla ole käteistä. Asematunnelin pankkiautomaatti ei toiminut. ÄÄÄÄÄÄ. Olisi noloa myöhästyä lääkäristä. Olin jo juoksemassa Stockan automaatille, kun tajusin, että tietenkin voin myös l a d a t a bussikorttini aseman R-kioskilla. Daa.

Lääkäri oli hauska. Nuori nainen. Ensimmäistä kertaa huoneessa oli mukana hoitaja koko ajan. Tai ainakin vaatetuksesta oletan hänen olevan hoitaja, eikä esimerkiksi opiskelija. Se vain istui nurkassa, ja otti kopioita sairauskertomuksistani. Lääkäri kurkkasi suuhuni peileille. Se mulle on tehty kerran aiemminkin, silloin pari vuotta sitten kun ääni lähti koko ajan. Meinasin taas oksentaa kun työvälineet olivat kurkussani, lääkäri veti ne pois. Pyysin anteeksi, sanoin että mua oksettaa helposti. Lääkäri nauroi, että ei minulla tosiaankaan ole herkkää kurkkua. Kerran kuulemma joku potilas oli oksentanut samantien, kun lääkäri oli sanonut, että hän katsoo peilien kanssa kurkkuun. Nauratti. Perus kartoitus tilanteestani. Jutustelut.

Sitten lääkäri sanoi tähystävänsä mun nenän. Kuulostaa vastenmieliseltä. Se sanoi, että tuo on pikkujuttu virtsarakontähystykseen verrattuna. Se tunki mun nenään kostutettuja vanupalleroita, neljä kummallekin puolelle. Puudutus. Sitten jouduin puoleksi tunniksi typerät vanupallerot sieraimissani odottamaan, että puudutus alkaisi vaikuttamaan.

Pääsin takaisin tutkimushuoneeseen. Hoitaja hengaili edelleen nurkassa. Menin makoilemaan. Sanoin, että tuntuu hauskalta kun etuhampaat on puutuneet. Lääkäri nauroi, ja totesi että tähystävänsä jo mun nenää ihan hulluna. Jostain syystä ilmaus "ihan hulluna" nauratti mua tuossa tilanteessa. Toinen poskiontelo on mutkalla. Niin ja aiemmin tullut info, että multa puuttuu oikea otsaontelo. Mutta sen tiesin ennestään ja ihan tiedoksi ETTÄ SE ON IHAN NORMAALIA. Nyt teki mieli laittaa kaksoispiste dee. Poskiontelo mutkalla ja oikea otsalohko puuttuu.

Lääkäri sanoi, että kasvain voi selittää jatkuvan infektioherkkyyden. Hän sanoi, että minulle suunniteltaisiin hoito nyt samantien kuitenkin sillä oletuksella, että mitään kasvainta ei olisi, mutta tämä hoito aikataulutetaan niin, että tulokset urologian puolelta ovat tulleet. Kuulostaa järkevältä. Poskionteloistakin pitää ottaa CT-kuva. Pyysin, että tämä olisi samaan aikaan (=samalla hinnalla ja vaivalla) kun ylävatsan CT. Joka muuten on viikon päästä maanantaina! Lääkäri pyysi hoitajaa selvittämään asiaa. Hoitaja puhui ensimmäistä kertaa! Lääkäri kertoi, että minulta katsottaisiin CT-kuva ja joku juttu, jolla oli maailman vammaisin nimi, jota en nyt muista. Joku nenän puhallustesti. Lisäksi saattaisin tarvita leikkausta. Mutkat suoraksi. Kai sillä CT-kuvalla nähdään mahdolliset polyypit tms. Sovimme, että tästä neuvoteltaisiin sitten lähempänä. Kun tiedetään johtuuko mun infektioherkkyys kasvaimesta. Tuntui oudolta puhua siitä, vaikka sitä ei edelleenkään ole todettu varmuudella.

Lähdin polilta hyvillä mielin, miten muutenkaan voisin poistua ihan hulluna tähystävän lääkärin luota. Hauskin lääkäri tähän mennessä. Siis Taysissä. Söpö lääkäri on luku erikseen. Parin tunnin päästä hoitaja soitti mulle. Sanoi, että CT-kuvaus onnistuu samana päivänä ylävatsan CT:n kanssa. JEE. Olin iloinen. Hän sanoi, että poskionteloiden kuvaamiseen ei mene kauaa, että ne virtsatiet on se aikaa vievä juttu. Että kannattaa varata ainakin puoli päivää. Jee, kuvauspäivä pitkästä aikaa. Kiitin hoitajaa. Hän totesi vähätellen, että nooh, kerrankin joku asia tässä talossa järjestyy. Sanoin, että mielestäni kohdallani kaikki oli järjestynyt todella hyvin aiemminkin. Mikä on totta.