Se on sellainen fiilis, kun lentokoneella nousee, hyppää ja laskuvarjoo ei tullut mukaan.

Kuuntelin aamulla pitkästä aikaa The Arkin In Lust We Trust -levyä. Olin unohtanut tämän kappaleen ja aamulla kuunnellessani tätä itkin. http://www.youtube.com/watch?v=OVzP6ZnEBdQ Mietin, josko mulle ensi maanantaina sanotaan se ääneen. Että mulla on kasvain. Se tuntuu niin vieraalta. Enkä vieläkään usko siihen. Vaikka irtosolututkimukset sanoo sitä ja oireet sanoo sitä. Niin voihan ne olla jotain muutakin? Mulla on ollut nyt niin pitkään hyvä olo, että en ole miettinyt mitään tutkimuksiin liittyen, lähinnä suorittanut vaan terveyteen liittyviä asioita. Ajattelematta koko asiaa. Mikä tietenkin on hyvä, koska edelleenkään tässä vaiheessa ei ajatukset nopeuta yhtään mitään. Sitten mietin, josko ne sanookin, että ei löytynyt mitään. Koko ajan on kuitenkin painotettu, että verivirtsaisuudelle, infektiokierteelle, rytmihäiriöille ja kaikelle muulle ON PAKKO löytää syy. Niin sitten taas kaikki jatkuu. Ei tietenkään ala alusta, koska moni asia on poissuljettu. Mietin vain, miltä musta tuntuisi sillä hetkellä jos ääni puhelimessa sanoisi, että mulla on kasvain. Ei varmaan miltään. Sen jälkeen varmaan panikoisin. Sitten tajusin, kuinka idioottimaista on ajatella tuollaista. Kuuntelin kappaleen uudelleen ja itkin.

I felt so free for a week. But then, all of a sudden within days I went from "yay I'm independent" to holy fuck, I'm gonna die alone. David/ Six Feet Under

Sitten aloin siivoamaan. Siivosin raivoissani. Tiskasin niin että yksi viinilasi meni rikki. Samalla muistin listan, jonka aloitin alkuvuodesta. Asioista joita haluan tehdä ennen kuolemaa. Suosittelen muuten tekemää moisen. Siihen voi lisäillä uusia juttuja sitä mukaa mitä tulee mieleen. Ja ennenkaikkea; tulee tehtyä asioita, joita muuten siirtäisi myöhemmälle. Listassani on kohta; haluan opetella kävelemään korkokengillä. OK. Luultavasti tulen aina olemaan enemmänkin tyttö tennareissa kuin korkkareissa, mutta musta olis vaan hirveän hienoa osata kävellä korkkareilla. Jos musta joskus vaikka tulee nainen korkokengissä. Laitoin korkkarit jalkaan ja aloitin harjoittelun. Imuroin ne jalassa. Keittiö kiilsi. Huoneeni säteili. Yhtäkkiä tuli tosi kova väsy. Nukahdin hetkeksi. Vessa ja eteinen oli vielä siivoamatta. Muistin, että en ollut syönyt koko päivänä mitään. Vessa ja eteinen saisivat odottaa huomista tai jotain muuta päivää. Tein ruokaa ja katsoin West Side Storyn. Se on myös yksi asia listallani. Noloa, että en ole nähnyt sitä aiemmin. Nyt olen. Leffoja ja kirjoja sieltä löytyy paljon, muiden asioiden lisäksi. Ehkä laitan sen joskus tänne näkyviin. Tosin asioita lisääntyy sinne päivittäin. Samalla tajusin viettäneeni pitkästä aikaa MINÄ-päivän. Niin kivaa ja ihanaa kun onkin viettää aikaa teidän kanssa, teki hyvää purkaa angsteja (joita en tiennyt edes olevan) moppiin, imuriin ja likaisiin astioihin.

Aloitin Greyn Anatomian tuoreimman jakson. Siis tuoreimman telkkarista tulleen. En muuten tiedä miksi katson sitä sarjaa vielä, koska en ole pitänyt siitä enää pariin tuottikseen. Tämä jakso alkoi suurinpiirtein näillä sanoilla: Lääkärit huijaavat jatkuvasti. Vastailemme epämääräisesti. Emme puhu kivusta, vaan "pienestä epämukavuudesta". Jos et kuollut, sanomme leikkauksen menneen hyvin.

Uhrasin pienen hetken vihaisille ajatuksille lääkäreitä kohtaan. Hyvin pienen. Enkä tietänkään sitä söpöä lääkäriä kohtaan. Kyllä, Greyn Anatomia on varsin hyvä tietolähde ja sitäkin parempi syy hateta lääkäreitä. Tai lähinnä niitä niiden antamia epämääräisiä vastauksia. Itsehän olen sellainen skarpin niuho potilas, joka kyselee koko ajan jos ei tajua. Usein myös epäolennaisista asioista. Joskus otan listan kysymyksiä mukaan. Mistä muutenkaan saisin suorat vastaukset tuloksista sun muusta. Kun useita asioita ei kerrota, ellei itse tajua kysyä. Miksi suurin osa (huom. ei kaikki), lääkärit puhuvat epäselvästi. Montaa asiaa en tietäisi, ellen olisi esittänyt tuhatta tarkentavaa lisäkysymystä. Eikö ne vain muista kertoa niille itsestäänselviä asioita, vai jättääkö ne tarkoituksellisesti kertomatta koska "tieto lisäisi tuskaa"?. Sitten ajattelin olevani tyhmä, kun edes uhrasin aikaani moisen asian miettimiseen. Tosin päätin yrittää muistaa kysyä seuraavalta urologilta tai nefrologilta miksi he ovat suuntautuneet juuri kyseisiin elimiin. Se mua kiinnostaa. Onhan se aikas siistiä, että meillä on täälä sairaaloita ja niissä lääkäreitä, jotka vielä ovat yhden elimen spesialisteja. Koneita ja välineitä, joilla voidaan tutkia ja hutkia. Tein pitkästä aikaa kaakaota ja päätin maanantaihin saakka keskittyä käsikirjoitukseen, teihin, vessan siivoamiseen, asioiden hoitamiseen, lukemiseen, elokuviin ja kaikkeen muuhun kuin lääkäreiden tai sairastelun miettimiseen. Tämä päivä tuli kuitenkin tarpeeseen. Huomenna jotain mukavaa! En tiedä vielä mitä. Mutta ehdotelkaahan! Ja lisään muuten nyt listalleni, että olispa kivaa jos voisi mennä treffeille tai jotain jonkun kivan pojan kaaaaa, ihkuuu ja lovee ja tietty WORLD PEACE!

http://www.youtube.com/watch?v=OVzP6ZnEBdQ

PS. Tässä kirjoittaessani huulikoruni pallo tipahti. Olin saanut sen eilen löysemmälle ja pyöritellyt sitä tänään (JOO, ei saisi) ilmeisesti väärään suuntaan. Jos kello ei olisi kohta yksi yöllä, soittaisin karvaluomiselle tyhmälle hoitajalle että ONNISTUIN! Ja jos mulla olisi sen numero.