Voiko olla normaalimpaa viikkoa kun kulunut? Voi, jos vielä olis kuvauksia ja töitä. Mutta nyt oli ainakin leffoja, ystäviä ja juomista. Onko surullista, jos normaalielämä tarkoittaa pientä väsymystä ja darraa? En halua kuulla vastausta. Mutta koko viikon on ollut ensinnäkin hyvä olo, ei allergisa reaktiota, ei kuumetta, ei kipuja. Paitsi juuri alkoi allergia puskemaan ja heräsin kunnon flunssassa ja vähän kuumeessa, mutta se ei haittaa yhtään. Nyt onkin sunnuntai ja filkkarit ohi, paluu arkeen.
Ehkä mun pitäisi vaan olla koko ajan kännissä, niin en olisi niin kipeä? Mietin tuota pitkään tänään. Ja mietin edelleen. Tai lähinnä oikeastaan tuota lääkkeiden määrää. Oon tämän viikon ollut pienemällä lääkemäärällä, ja voinut heti paljon paremmin. Jatkan samaa linjaa, jos vaan mahdollista. Niiden kaikkien yhdistelmä tekee mut hitaaksi. Enkä halua olla hidas.
Kaikki turhat relaksantit ja painkillerssit pois. Kuluneella viikolla totesin, että se lääkecoctail tosiaankin vaikuttaa mun aivotoimintaan. Tunsin itseni välillä ihan kehitysvammaisksi, mähän siis olen helvetin hauska ja skarppi ihminen - tietty. Sennhän te tiedättekin. Hymiöö. Nyt kuitenkin tunsin itseni hitaaksi ja ajatus kulki -jos kulki- olemattomalla nopeudella. Turhautti, kun en ollut normaali itseni JUOMASSA, dokaamassa, ETKOILEMASSA. Tuntui joltain aivottmalta haamulta. Lisäksi lääkkeet on turvottaneet mua. Lähinnä toi kortisoni, jota oon joutunut ottamaan tiuhaa tahtia allergiaan.
Tuntui myös hyvältä, ettei kukaan kysynyt viikkoon vointia, tuloksia, tutkimuksia, tai mitään. Olin kieltänyt kaikilta sen etukäteen ja kiitos että ette kyselleet! Oli aivan ihanaa puhua normaaleista asioista. Jatkuva sairastamisesta puhuminen tekee olon sairaammaksi.
Tietty helppohan se nyt on tuollaista päättää, kun on yleisestikin ollut helvetin hyvä olo viimeiset pari viikkoa. Päätin aloittaa työstämään erään kauan vireillä olleen dokkarin käsikirjoitusta. Siinä juuri sopivaa puuhaa saikkuiluajalle.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti