Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin, sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin.

Piti käydä tänään Acutassa - koska ei vuorokauteen erittynyt juuri mitään. Tähän väliin pieni infopläjäys; mikäli virtsaa ei erity, yleisin syy on munuaisten vajaatoiminta tai jokin este elimistössä. Esim. kivi.

Toivoin pääseväni erikoissairaanhoidon puolelle. Acutassa siis on eri puolet, riippuen mikä vaivaa. Ilmoittautumisessa ne päättävät mihin kukin kuuluu, tai päästää tapaamaan vain hoitajaa tai käännyttää ihmisen kokonaan pois. Periaatteessa tämän vaivan kanssa kuuluisit erikoissairaanhoidon puolelle, mutta koska sinua on viimeksi hoidettu kirurgian puolelle, kuuluisit myös sinne, minun pitää nyt oikein soittaa kumpaako sinut laitetaan. Ei kirurgiaan, ei kirurgiaan, ei kirurgiaan, hoin mielessäni. Sielä lääkäreitä kiinnostaa kuuluuko potilas leikkauspöydälle heti, jos ei, niin kotiin. Mitään ei tutkita, paitsi sitä, pääsevätkö he leikkaamaan. Laitetaan sut nyt kuitenkin sinne missä olet ollut eniten, eli kirurgiaan. Niin. Harmittaa.

Samantien hoitaja tulee hakemaan minut aulasta. Makuupaikalle. Hohhoijaa. Verenpaineet, kuume, happisaturaatio. Hetken kuluttua hoitaja tuo minulle purkin, tähän pissanäyte. Tuskin onnistuu, mutta yritetään. Ei onnistunut. Hän ultraa rakkoni. Tyhjä. Mikä on siis hyvä asia, ettei sinne ole kerääntynyt mitään. Sen tiedän, että jos kertyy, joudutaan katetroimaan. Ja sitä en halua, enää ikinä mieluusti. Sitten tulee labrat. Sitten onkin odottelua.

Ambulanssilla tuodaan Hatanpään sairaalasta iäkäs nainen, mummo. Hän on ihan skarppina ja jutustelee. Käy ilmi, että hänellä on mahakipuja ja korkeat tulehdusarvot sekä veristä ulostetta. Ollut jo pitkään Takavasemmalta kuuluu kirurgien puhetta; tämä menee varmasti leikkaussaliin, se on mun! Ei kun mun! Kohta mummon luo ryntää kovan oloinen naiskirurgi. Hän esittelee itsensä ja kertoo tylysti naiselle, että tämä ei selviä hengissä, ellei häntä leikata. Vatsa täytyy avata ja selvittää mistä kipu ja korkeat tulehdusarvot johtuvat. Mummo yrittää esittää jotain kysymyksiä. Lääkäri vastaa epämääräisesti. Sinullahan on nämä perussairaudet, joten tämä leikkaus on erittäin iso riski sinulle, siinä mielessä että et välttämättä selviydy siitä. Mutta sen sanon, että et selviä, jos ei leikata. Joten näillä puheilla, oletko myöntyväinen leikkaukseen? Ei kai minulla ole muita vaihtoehtoja, mummo sanoo kuulostaen hätääntyneeltä. Valmistellaan leikkaukseen, kirurgi huutaa ja pari hoitajaa saapuu paikalle. Laitetaan katetri. Onko sinua nukutettu aiemmin? Vuonna 47 ja 68. Mummon äänestä kuulee, että häntä pelottaa. Ketäpä ei, jos juuri olisi saanut kuulla joutuvansa samantien leikkaukseen, josta ei välttämättä selviä. Hoitajat kyselevät lääkkeistä ja allergioista. Voitteko soittaa tyttärelleni, mummo kysyy hätäisesti johonkin väliin. Tottakai, toinen hoitajista vastaa ja he jatkavat työtään. Anestesialääkäri on valmis, joku tulee sanomaan. Mummoa lähdetään viemään. Miksei hänen annettu tuossa tilanteessa annettu soittaa itse nopeasti lapselleen. En ymmärrä, mutta eipä mun tarvitsekaan.

Lääkäri tulee luokseni jokusen tunnin kuluttua. Hän puhuu jostain virtsanäytteestä, että vertahan siinä on. Osoitan vieressä olevaani purkkia ja kerron, että en ole nyt antanut näytettä. Munuaisarvo on ok. Hyvä. Hän miettii, uskaltaako päästää minut kotiin. Hän sanoo, että todennäköisesti elimistössäni on kiven jäänteitä, jotka estävät virtsan kulkua. Että pitäisi vain juoda paljon, että ne lähtisivät liikkeelle. Kerron juoneeni eilen reilusti yli neljä litraa. Hän sanoo, että leikkausta en nyt tarvi, joten ehkä hän uskaltaa päästää minut pois. Että tilannetta tulisi tarkkailla ja jos tilanne ei muutu tai se pahentuu, niin pitäisi tulla takaisin ja selvittää mistä on kyse. OK. Nyt ei tarvi selvittää sen enempää. Koska ei tarvi leikata. Sellainen fiilis jäi. Mutta hyvä että munuaisarvo on ok ja hyvä, vaikka ei vessassa tarvitsekaan käydä. Sellainen lauantaipäivä. En mä Toijalaan ystävän luo olisikaan halunnut.


Tämän päivän biisihaasteeseen keksinkin ovelan. Kappale on bändiltä jota inhoan, mutta eri esittäjän versiona. Ja tästä versiosta pidän. Eli;

Day 12 - A song from a band you hate
Eppu Normaali - Joka päivä ja joka ikinen yö
(Meikäläisen diggaama versio, videon kera; Sarah Kivi/ elokuvasta Jos rakastat)

http://www.youtube.com/watch?v=WFtbgZggPcg
Maailmassa minne meen, mitä sillä ilman sinua teen.