But you should look back twice, just to be on the safe side

Mitä onni on?

Minä koen, että se on monissa asioissa, ihmisissä ja hetkissä. Monesti ne hetket menevät ohi, ilman että tajuaa sitä kuinka onnellinen onkaan. Ainakaan minä en aina sitä ole muistanut. Tai sitten sen vaan tajuaa monesti vasta jälkikäteen. Ei sillä, että olisin elänyt onnettoman elämän. Koen, että ihmisluonto pyrkii aina eteenpäin. Aina on jotain uutta saavutettavaa, uusia päämääriä joita kohti pyrkiä. Luonnollisesti olen elämässäni tiedostanut kuinka hyvin asiat minulla ovat olleet, vaikka aina onkin löytynyt jotain valitettavaa, jotain parannettavaa. Mutta jos ihan rehellisesti miettii, niin silloin kun pysähtyy, niin oikeasti ymmärtää kuinka paljon hienoja asioita elämässä onkaan.

Viime aikoina minun onnellisuuteni on ollut paljon vaakalaudalla. Toisaalta olen kokenut hyvin voimakkaita onnen hetkiä, enemmän ja vahvempana kun koskaan aiemmin. Toisaalta taas pitkään jatkunut epätietoisuus omasta terveydestä on aiheuttanut paljon pelkoa, surua ja kiukkua.

Jos minulta vuosi sitten olisi kysytty mitä onni on, olisin keksinyt miljoona asiaa. Pieniä hetkiä, ihmisiä, asioita. Olisin luetellut niitä kliseisesti kyllästymiseen saakka. Tänään onni on minulle ensisijaisesti terveys. Vain ja ainoastaan olla terve. Vuosi sitten tavoittelin valmistumista, työpaikkaa, läheisten ihmisten kanssa vietettyä aikaa, toimivaa ihmissuhdetta. Tänään tavoittelen ensisijaisesti vain tervettä elämää. Sitä, että ei tarvitse elää epätietoisuudessa ja jatkuvissa ongelmissa. Pelossa siitä, että kuinka vakavasti olen sairas ja kuinka kauan vielä elän. Näin ei tietenkään ole ollut joka hetki ja koko ajan, mutta tietenkin nämä aatokset ovat varjostaneet mieltäni.

Viimeiset pari viikkoa vointini on ollut parempi kun kuukausiin, ehkä jopa parempi kun puoleen vuoteen. Melkein ehdin jo unohtaa, että olisin edes mikään sairas. Potilas.

Tänään mä valvon taas. Nämä mun ongelmat ei ole mitään kovin hehkeitä ja suosittelen lopettamaan lukemisen jos haluaa välttää mummoille kuuluvat tarinat. Mulla ei nimittäin ole erittynyt virtsaa tänään, muutakun ehkä desin verran. Keräysten ym. myötä olen automaattisesti alkanut tarkkailemaan myös määriä. Koska tiedän, että se liittyy olennaisesti munuaisten toimintaan. CT-kuvan jälkeen täytyy juoda paljon, että varjoaine poistuisi elimistöstä. Se nimittäin rasittaa munuaisia paljon, ja runsas nesteytys nopeuttaa myrkkyjen poistumista sieltä. Tajusin vasta nyt illalla, että juomani 3-4 litraa ei ole lähtenyt mihinkään. Jos teistä jotain hei muuten oikeasti kiinnostaa mun virtsamäärät, niin julkinen kiitos, voit tuntea itsesi todella spesiaaliksi ystäväksi. Nyt olisi ollut taas hymiön paikka. Kirjoitan ja valvon, kun mietin pitäisikö tästä lähteä yötä vasten Acutaan. Vai pitäisikö odottaa aamuun. Mm. äitini patisti minua soittamaan sinne. Kieltäydyin, koska tiedän jo vastauksen; tules tänne. Mutta kun en halua. En pe-la yötä vasten. Se paikka on niin kamala tähän aikaan, että haluan sinnitellä aamuun. Että pahimmat ördääjät on saatu pois tieltä. Toisaalta taas mieltä painaa, että pitäisikö lähteä heti. Olen lähtenyt niin monesti, että enää en vain yksinkertaisesti jaksa. Enkä halua. Tiedän, että vuosi, tai vaikka ihan kolme kuukauttakin sitten olisin ollut kauhuissani; älä nyt hyvä ihminen mieti vaan mene, tällaisissa kannattaa pelata varman päälle. Niin varmaan moni teistäkin ajattelee lukiessaan tätä. Mutta mä olen ihan helvetin kyllästynyt ja poikki tohon rumbaan. Niinpä käytin illan järkevästi perehtyen tarkemmin munuaisten vajaatoimintaan, kun sitä myös kerran epäillään. Tai siis alkuvaiheessa olevaa munuaisten vajukkitoimintaa/ tulevaisuudessa käynnistyvää vajaatoimintaa. Luin dialyysihoidoista, miten se hoito käytännössä tapahtuu, kun ne hoidot aloitetaan kunnolla. Siitä miten kauan ihmiset elää dialyysissä. Kaikesta. Mietin, että en halua sellaista elämää. Vaikka sen väitetäänkin olevan ihan normaalia niin kauan kun se kestää. Ja huom, tätä ei ole vielä varmaksi todettu mulle, vaikka vahvat epäilyt siihen suuntaan on jatkuvasti. Ja tästä syystä virtsaa ym. seurailtu. Fiksusti käytetty ilta siis. Nyt toivon, että voisin vain nukkua. Ja aamulla mennä vessaan normaalisti. Jolloin ei varmaan edes tarvisi mennä koko Acutaan.

Onni on olla terve. Niin, että ei tarvitse rampata missään tutkimuksissa. Se, että ei ole koskaan kuullut mistään kasvaimista tai taudeista. Ja että kaikki läheiset ovat terveitä. Sitä se onni yksinkertaisuudessaan minulle on pohjimmiltaan. Kaikki muu siihen päälle, ne ihanat hetket ja ihmiset, ne on erittäin mahtavaa ekstraa!

Day 11 - A song from your favorite band
Tämä on ehkä kaikista vaikein, koska mulla ei ole lempibändiä. Ei enää, ei mitään yhtä tiettyä. Mutta laitanpa vaan nyt ensimmäisen joka tulee mieleen tällä hetkellä.

MEW - 156
http://www.youtube.com/watch?v=tIA48XCQt3o