This War Is Ours

Maanantai. Juhannusviikko. Hirveä tarmo tarttua asioihin. Aloittaa uusia projekteja. Vaikka oikeasti pitäisi nyt pystyä nauttimaan tämä viikko vaikka ihan loman kannalta. Kun olo kerran on ihan hyvä, tällä hetkellä. En osaa olla.

Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

Kappale jota kuuntelen, kun olen vihainen. Tämä on haastavin. Tämän päivän voisin melkeinpä jättää väliin. Ei minulla ole tietty bändiä tai genreä jota kuuntelisin ollessani vihainen. Yritin kaivaa angstikkaista teinivuosista jotain, mutta en saanut mitään bändiä mieleen, jota olisin kuunnellut vihaisena.

Vihainen. Koska olen viimeksi ollut vihainen. Toki olen ollut useasti vihainen sairastelun takia. Mutta jotenkin niitä hetkiä ei nyt muista, nyt kun tällä hetkellä olo on tasainen. Se että tuloksissa kestää, ei enään kiukuta. Olen kärsivällisempi. Osaan nauttia hetkestä enemmän. Sen sijaan että tuhlaisin aikaa olemalla vihainen, vaikka sairastamisesta, voin olla olematta. Sen olen oppinut. En kiukustu nykyään niin helposti, harva asia oikeasti kiukuttaa. Aina kun on paskempi olo, tulee pieni kiukku. Mutta niihinkin on jo niin tottunut, että se menee nopeasti ohi. Siis kiukku. Ehkä saan olla ylpeä itsestäni, siitä että en jaksa enään kiukustua. Viha on voimakas tunne. Tai ehkä tämän päivän biisihaasteen kohdalla on parempi puhua kiukusta, kiukunpuuskista.

Jossain vaiheessa talvella olin vihainen eräälle ihmiselle. Joka oli valehdellut törkeämmin kun kukaan koskaan aiemmin, käyttäytynyt muutenkin normaalin rajamailla. Silloin olin vihainen. Hänelle, hänen valheistaan. Itselleni, koska tunsin itseni todella typeräksi. Sillä hetkellä oli semisti teiniviba, joten siihen sopien muistan kuunnelleeni repeatilla näitä;

The Used - Liar, Liar (Burn In Hell)
http://www.youtube.com/watch?v=Th5aqx7r9e4

The Used - Hospital
http://www.youtube.com/watch?v=hCeXK2Bvj9Y&feature=related

Escape The Fate - This War Is Ours
http://www.youtube.com/watch?v=GyzbQ0Gdg3w


Materialismia

Jotta en kuolisi täytyy minun olla vallan tahto.
Jotta välttäisin atoomien taistelun hajoamistilassa.
Olen kemiallinen massa. Tiedän niin hyvin,
etten usko harhaan enkä sieluun,
leikkien leikki on minulle niin vieras.
Leikkien leikki, minä leikin sinut enkä usko hetkeäkään.
Leikkien leikki, sinä maistut hyvältä, sinun tuoksusi on ihmeellinen,
kuitenkaan ei ole mitään sielua, eikä ole koskaan ollut sielua.
Se on harhaa, harhaa, harhaa ja pelkkää leikkiä.

/Edith Södergran, 1929