Informaatiota

13.45 perjantaina seison bussipysäkillä keskustassa. Aurinko paistaa. Puhelimeni soi, numeron alku kertoo puhelun tulevan Taysista. - hoitaja ** täältä urologian puolelta hei, niin ooksää vielä tulossa tänne? Hetken lamaantuminen; olenko myöhässa tai perutaanko aikani. - Mulle tuli ilmoitus että kellonaika muuttuu myöhemmäksi, 14.15 lukee lapussa. (Olin mielessäni muistanut että aika on puoli kolmelta, onneksi varmistin illalla). - Hyvä, mää vaan ajattelin että jos sää oot vasta puolelta tulossa, että tänne pääsee kyllä aiemminkin, hoitaja sanoo iloisesti. Kerron hyppääväni parhaillaan bussiin. - Kiva juttu, nähdään kohta, linjan toisesta päästä kuuluu. Hämmentävää, ensinnäkin se että kuolemankäytävällä joku puhuu iloisesti. Toiseksi, että mistä se tiesi että olin alunperin ajatellut meneväni vasta puoleksi. Olenko kirjoittanut siitä blogiin? Mitä jos NE sieltä lukee mun blogia? Kamalaa. Tämä varmaan löytyy Googlaamalla ihan Taysin urolgiaakin. Kirjoitin sen nyt taas, koska se on kirjoitettu niin monesti että mitä väliä. Ja toisaalta mitä väliä vaikka lukisivatkin. (Jos näin, niin terkkujaaa, kiitos Derekille ja kaikille että hoidatte mua hyvin!!).

Kuolemankäytävä ei ole ensimmäisen visiitin jälkeen ollut niin kamala. Se on ihan tavallinen käytävä. Koputan hoitajan oveen. Ai se ootki sää, hän hymyilee. Joko sillä on viikonloppufiilikset alkaneet tai jotain, ensimmäistä kertaa täälä kukaan on hyvällä tuulella. Urologi ** ottaa sut vastaan tällä kertaa. Oke, ei Derek. Miksi ei? Ihan sama.

Minua ei jännitä. Urologin näköinen mies avaa oven ja kutsuu minut tuttuun huoneeseen.
- No niin, sulla ollaan pitkään epäilty pahanlaatuista syöpää, hän aloittaa. Se ei kuulosta enää niin pelottavalta. Pahanlaatuisesta ei ole enää urologian puolella epäilyä, hän jatkaa. Sulla oli myös virtsakivi, ei ole enää. Se on poistunut. Katsoin sun kuvat ja ne on nyt täysin ok. En tiedä mitä ajatella, vähän sekava olo. Alan puhumaan vaan jotain plaaplaa hyvä että se murskaushoito tehosi ja jaadijaa. Mites ne syto-arvot? Edelleen on vähän poikkeamaa, osa on kunnossa ja osa ei. Kiireelliseen hoitoon ei ole tarvetta. Se on aina hyvä. Aluksi olin iloinen että olin kiireellinen ja asiat tapahtuvat nopeasti. Nyt olen tajunnut että se ei tosiaankaan ole hyvä asia. Paljon parempi on olla ei kiireellinen. JA NYT EN OLE KIIREELLINEN UROLOGIALLE!!

- Määkin olin seuraamassa sitä sun ekaa operaatiota, lääkäri sanoo. Tajusin yhtäkkiä, että sielä on varmaan ollut koko sairaalan urologit. Kasvain munuaisaltaassa on harvinainen, niitä ei koko suomessa löydetä kovin montaa vuodessa, ja niistä tuskin moni on juuri tuossa sairaalassa. Tietenkin kaikki halusivat nähdä harvinaisen kasvaimen. - Mä silloin jo olin sitä mieltä sielä, että olis harvinaista että sun ikäisellä olis se. Kateltiin sitä siinä operaatiossa ja mun mielestä ne solumuutokset ei näytä kasvaimelta. Mutta se koepala oli epäonnistunut, eikö niin, verimöltti, kysyn. Hän selailee konetta ja mumiseee jotain. Tekisi mieli sanoa vitsillä, että anteeksi kun tuotettiin pettymys munuaiskiveni kanssa, ettekä päässeet näkemään sitä. Mutta näitte kuitenkin jotain josta otettiin koepala joka epäonnistui, joka tämän urologin mielestä ei näyttänyt pahanlaatuiselta syövältä. Ei mua ärsytä se että sielä on ollut jengiä paikalla, hyvähän se on saada monen asiantuntijan mielipide asiaan ja niidenkin nähdä jotain spesiaalia.

Hän puhuu jotain kivestä. Että sen syntymiseen ei ole mitään syytä. Kysyy syönkö paljon vihreitä kasviksia. Sanon että päivittäin, mutta syön kyllä muutakin. Ne voisivat vaikuttaa kiven syntyyn, mutta hänen mielestään se on harvinaista että näin olisi. Käski vaan juomaan paljon. Pitkästä aikaa joku kysyy tupakoinko. Sen jälkeen kun lopetin, sitä ei ole kysytty. Kerron että en. Se voisi vaikuttaa kasvaimen syntyyn, sanon että poltin ennen, mutta lopetin joulukuussa. Jaaritellaan jotain ja moi!

Poistuessani näen yleistyyppi jantusen avaavan oven jossa lukee ortopedia, koputtamatta. Hän sulkee sen ja hänen ilmeensä on kärsivä. Näiksää jotain, mitä mää sanoin sulle niistä huoneista?? Hoitaja korottaa ääntään vieressä. Anteeksi, anteeksi anteeksi, jantunen sanoo. Hän saa saarnan hoitajalta. Mun pitää varmaan mennä koulunpenkille takaisin, jantunen toteaa. Käy sitä sääli.

Kysymykset jotka jäivät kysymättä, joka vituttaa nyt. Miksi kaikki koko ajan epäilivät pahanlaatuista, jos mun ikäisellä ei ikinä ole moista kasvainta? Miksi mulla on edelleen kovia kipuja oikeassa kyljessä, päivittäin? Miten te voitte olla varmoja ilman onnistunutta koepalaa, että se ei ole pahanlaatuinen kasvain? En yleensä jäädy lääkärikäynneillä, kysyn kysyn ja kysyn niinkauan kunnes tajuan. Nyt en niin tehnyt ja se harmittaa. Kysykää aina, kaikki!

Sekava, mutta hyvä fiilis! Mahtavuutta, luotan asiantuntijoihin, vaikka se epäonnistunut koepala kaihertaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kun luottaa siihen mitä ne on nähnyt, että ne tietää että ne muutokset ei näyttänyt pahalta.

---

6. A Film That Reminds You of Somewhere

Tää on kans yks lemppari, muistuttaa.. enpäs kerro mistä.

Billy Elliot (Stephen Daldry)