If I ever feel better, Remind me to spend some good time with you

Olen käymässä vanhempieni luona, pienellä paikkakunnalla. Törmäsin päivällä kirjastossa nuorusajan kaveriini. En ole nähnyt häntä yläasteen jälkeen, mistään syvästä ystävyydestä ei siis ollut kyse. Hän tervehtii minua iloisesti. En yksinkertaisesti muistanut kuka hän on. Yhtäkkiä tajusin. Sanoin, että en heti tajunnut kuka hän on. Ai, olenko muuttunut niin paljon, hän tiedusteli. Ei, hän ei ollut. Hän näyttää täysin samalta kuin silloin. Sanoin että viime näkemästä on niin kauan, että aivot ei heti yhdistäneet oikein. Hän kantaa kirjoja, hän on siis töissä täälä. Kirjasto on mielestäni mukava paikka. Täälä on varmaan mukava olla töissä, totean hymyillen. No jaa, hän vastaa tympeästi.

Hän kysyy mitä minulle kuuluu. Olen hetken hiljaa. Kysymys, joka on ärsyttänyt minua pitkän aikaa. Mitähän hän sanoisi, jos kertoisin että no itseasiassa aika paskaa. Vaikka ei minulle kyllä sinällään kuulu aika paskaa. Mutta kuitenkin teki mieli sanoa niin. Sanon että asun Tampereella ja opiskelen sielä ammattikorkeakoulussa. Että olisi pitänyt valmistua nyt keväällä, mutta se nyt myöhästyy. Perään selittelen, että se on yleistä meidän alalla. Että tutkinto on neljä vuotinen, mutta normaalisti ihmiset valmistuvat viidessä vuodessa. Ai sielä kaupungissa on varmaan toisenlaista meininkiä kun täälä maalla, hän toteaa kuulostaen huonon suomalaisen teinileffan katkeralta hahmolta. Minua ärsyttää. Etkös sä asunut Vaasassakin jossain vaiheessa, hän jatkaa. Kerroin muuttaneeni sinne heti yläasteen jälkeen ja sen jälkeen en ole asunut täälä. Kerron että täälä on kiva käydä, että täälä on hyvä rauhoittua. Että pidän tästä paikasta paljon.

Hän naureskelee, että miten sieltä maailmalta tekee mieli tänne tulla. Maailmalta. Sanon että vanhmpien luona on aina kiva käydä ja tässä paikassa on paljon sellaista mitä muualla en ole. Minua ärsyttää. En muuttaisi tänne takaisin mistään hinnasta, mutta en vähättele tai alenkatso paikkaa. Kuten hän. Kysyn asuuko hän täälä. Joo, asun edelleen vanhempieni luona, työttömänä se on halvempaa. Miten hän voi olla työtön ja kirjastossa töissä. En viitsi kysyä. Minua on aina ärsyttänyt ihmiset, jotka vähättelevät omaa elämäänsä. Asui sitten pienellä paikkakunnalla vanhempien luona 26-vuotiaana tai satojen kilometrien päässä kaupungissa. Mitä väliä, kunhan tekee kuten parhaalta tuntuu. Mutta jos elää vasten omaa tahtoaan, vähätellen itseään, se on jotenkin inhottavaa.


---
3. A Film You Watch to Feel Good

Amélie (Jean-Pierre Jeunet)
The Sound Of Music (Robert Wise) HUOM, yleensä vain Marian ja kapteenin häihin saakka.
Breakfast at Tiffany’s (Truman Capote)
Chocolat (Lasse Hallström)

Tuntuu että unohdin nyt jonkun tosi olennaisen.


Voilà, ma petite Amélie, vous n'avez pas des os en verre. Vous pouvez vous cogner à la vie. Si vous laissez passer cette chance, alors avec le temps, c'est votre cœur qui va devenir aussi sec et cassant que mon squelette. Alors, allez y, nom d'un chien!
So, little Amelie, your bones aren't made of glass. You can take life's knocks. If you let this chance go by, eventually your heart will become as dry and brittle as my skeleton. So... Go and get him, for pete's sake!
Raymond Dufayel / Amélie