Lopetetaanko ihan pieneksi hetkeksi tämä paskan jauhaminen mitä tästä blogista on tullut ja ajatellaan lääketiedettä. Tarkemmin siis minua koskevia asioita, kuten ne on minulle kerrottu. Tarkkoja arvoja en muista, istun junassa. Mutta kerrataanpas vähän;
Kaikki alkoi viime joulukuussa. Työterveyslääkärini lähetti minut yliopistollisen sairaalan ensiapuun lisätutkimuksiin. Olin ollut 40 asteen kuumeessa viikon ja virtsani oli ollut kaksi viimeistä päivää verta. Taysissa minut otettiin munuaisosastolle. Tätä ennen olin sairastellut kesästä lähtien; keuhkoputkentulehdus, pari virtsatulehdusta, luomitulehduksia, korvatulehdus, useita poskiontelontulehduksia. Kuume ja flunssa oli jatkuva olotila. Taysissa kaikki muuttui muuksi kun pelkäksi kuumeeksi ja flunssaksi. Minut kotiutettiin osastolta ja sanottiin että infektiot pitäisi saada kuriin, sitten on selkeämpi tutkia. Lisätutkimuksia (virtsankeräyksiä, verikokeita, munuaisten dopler ja koko vatsan ultraääni) sekä munuaislääkärin vastaanotto tammikuun loppuun.
Tässä välissä oli yhtä jos toista harmia. Kuumeilu oli jatkuvaa, eikä infektiot todellakaan kadonneet. Olen alannut saamaan allergisia reaktioita, joissa tulee ihottumaa ja sitten turpoaa kurkku. Munuaislääkärillä sain kuulla syto -arvojen olevan koholla, mikä vittaa kasvaimeen virtsarakossa. Kiireellinen lähete urologian polille. Lisäksi lähetteet korvapolille, kardiolle ja neurologiselle. Viimeinen ei ollut kiireellinen. Lisäksi munuaisia päätettiin tutkia lisää. Sen tajusin, että korkeat syto-arvot viittaavat kasvaimeen, mutta se ei kuulu munuaispolille. Lisäksi virtsassani oli valkuaista ja verta ja ilmeisesti moni muukin juttu jotenkin huonosti, joka taas kuului nimenomaan heille.
Urologian puolelta tulee kutsu virtsarakontähystykseen. Jossa tutkittaisiin rakon muutoksia. Luin virtsarakon kasvaimesta ja kaikki oireet mätsäsivät. Olin varma että minulla on kasvain rakossa. Näin minulle annettiin ymmärtää, käskettiin ottaa läheinen mukaan. Rakko olikin puhdas. Syto -arvot oli otettu uudestaan ja ne oliva edelleen kolmosen luokkaa. Femma on pahin ja ykkönen vielä ihan normaali. Kakkonen enää ei. Näin kertoi urologi. Koska arvot oli koholla, minulle tilattiin kiireellisenä virtsateiden ja munuaisten ct-kuva.
Opin, että kiireellinen tarkoittaa kuukautta. CT-kuvassa näkyi varjostuma vasemmalla puolella. Minulle sanottiin että se on kasvain ja se voi olla paha. Elimiä voidaan joutua poistamaan. Googlasin selviytymisprosentit ja ne eivät luvanneet hyvää. Olin shokissa. Ajattelin että todennäköisesti en eläisi puolen vuoden kuluttua. Tunsin eläväni enemmän kuin koskaan aiemmin.
Korvapoli, jossa löytyy jotain häikkää poskionteloista, mutta ei hengenvaarallista. CT ja lisätutkimuksia. Sydämestä ei löydy rakenteellista vikaa, syke vaan on reilun vuoden ollut helvetin korkea. Kahvi ja tupakka jäivät joulukuussa.
Urologian puolelta lähti heti ct-kuvan jälkeen kiireellinen lähete tähystykseen kirurgian puolelle. Samalla otettaisiin kuulemma koepala. Ensimmäinen nukutus. Jännitys. Stentit sisälle. Koepala otettiin. Se on yksi karseimmista hetkistä elämässäni. Kun heräsin nukutuksesta ja näen anelääkärin kasvot yläpuolellani. Otettiinko koepala, kysyn. Otettiin, hän vastasi. Itken ja minut valtaa suunnaton epätoivo. Se on vittu kasvain, se on se harvinainen tarina, kuolen. Useita tunteja heräämössä ja minut siirretään osastolle. Olen niin helvetin syvässä epätoivossa. Ne on nähneet sen ja se on vittu se. Kirurgi saapuu huoneeseeni, Derek. Sanat jotka tulen aina muistamaan. Hyviä ja huonoja uutisia; varjostuma olikin munuaiskivi, mutta munuaisaltaassa oli solumuutoksia, joka viittaa kasvaimeen, koepala on otettu. Eli minulla onkin toivoa!! Toimenpiteessä on tullut myös joku verenvuoto ja komplikaatioa ja plaa plaa.
Kuukausi seuraavaan toimenpiteeseen. Elämäni pisin kuukausi. Jokainen askel sattuu. Vessassa käydessä täytyy itkeä. Yhtä helvettiä. Kuulen kirurgian ensiavun päivystävältä, että koepala on epäonnistunut. Että se on ollut verinen möltti. Mistään kasvaimesta ei olla vielä saatu kiinni, hän sanoi. Uusi toimenpide, kivi poistetaan. En näe lääkäriä. Saan jonkun turhan komplikaation toimenpiteestä. Tulehdusarvot toistasataa ja kuumetta 40 astetta. Viikko sairaalassa, antibiootit eivät ala toimimaan. Puhutaan verenmyrkytyksestä. Luulen että kuolen, koska olo on niin kamala ja mikään ei auta. Kunnes vihdoin auttaa. Usean viikon tupla-antibioottikuuri ja kotiutus.
Lisätutkimuksia munuaispuolelta. Sytoarvojen seurantaa. CT-kuvia, useita. Verikokeita, verikokeita, epätietoisuutta ja henkinen lamaantuminen. Kesä menee kuumeetta lähes kokonaan.
Munuaislääkäri elokuun puolessa välissä. Virtsassani ei ole enää valkuaista. Se on kuulemma hyvä juttu. Verta on, mutta ei valkuaista. Ei ole munuaissairauksia. Lääkäri sanoo, että joskus tapahtuu tämmösiä ihmeellisiä juttuja. Asiat jää selitystä vaille ja ratkeaa itsestään. Tarkoitti sen valkuaisen katoamista kai. Tämä selittämätön asia on siis hyvä juttu, en käsitä sitä. Päänmagneettikuvaus. Jotain jotain ja jotain. En enää jaksa muistaa kaikkia tutkimuksia, eikä mikään enää tunnu oikein miltään. Kaikenlaistahan sitä on tässä välissä ollut, tutkimuksia vailla vastauksia.
Munuaisaltaassa oli ne solumuutokset. Kukaan ei koskaan kertonut, että koepalakin voi epäonnistua. Kukaan ei koskaan ajatellut, että se varjostuma voisi olla joku muu kuin kasvain. Kukaan ei vieläkään ole kertonut, mitä ne solumuutokset on. Koska niistä ei kai tiedetä. Tiesittekös, että munuaisallas kuuluu urologian puolelle. Vaikka voisi nimen perustella kuvitella sen olevan munuaispolin hommia.
Olen tullut siihen tulokseen, että tätä elämää elää kokonaisvaltaisemmin jonkun uhatessa aseella ohimolle. Noin niinkun vertauskuvallisesti. Niin se vain on. Olen tuntenut kaiken paljon voimakkaammin. Arkiset asiat on tuntuneet jotenkin sata kertaa siistimmiltä. Nyt kun se uhka on pienentynyt keväästä, on arki alkanut tuntua arjelta. Paitsi koko elämä on vähän vinksin vonksin. Välillä haluan jonkun osoittamaan aseella ohimoani, että voisin taas tuntea olevani yhtä elossa.
Huomenna urologille. En tiedä mitä odottaa. En pidä urologeista. Paitsi Derekistä. Jos se olisi sellainen kun muistan.
--
5. A Film That Reminds You of Someone
Veitsi vedessä (Nóż w wodzie) / Roman Polanski
Mä en tiedä, mutta mietin vielä. :-d
VastaaPoistaNyt mä tiedän!
VastaaPoistaLoser (Amy Heckerling)