Pull the blindfold down
So your eyes can’t see
Now run as fast as you can
Through this field of trees
En ole jaksanut kirjoittaa. Tai ajatella. Oikeastaan olen jaksanut ajatella, mutta vain tätä hetkeä ja vähän tulevaisuutta.
Munuaislääkäriltä sain hyviä uutisia. Munuaissairautta ei ole! Se on hyvä. Sen jälkeen tuli jotenkin turhautunut olo. Monia viikkoja kerättyä virtsaa, verikokeita. Eikä mitään vastauksia. Teki mieli huutaa, että antakaa nyt mulle joku munuaissairaus!! Sillä hetkellä vaan tuntui siltä että voi vittu. Urologi, neurologia ja korvapoli, ne tutkii sua vielä paljon.
Se oli ensireaktio. Turhautuminen epätietoisuuden jatkumisesta. Se laantui nopeasti. Olen iloinen, että ei ole mitään. Että munuaiset voivat nyt hyvin.
Olin juttelemassa Joukolle viime viikolla. Siitä kuinka tämä ristiriitaisuus repii mua. Että en oikein tiedä missä roolissa ja miten pitäisi olla. Että vielä pari kuukautta sitten kaikki oli toisin. Nyt mietin opinnäytetyötä, valmistumista, töitä. Sitten tulee sellainen olo, että en vittu jaksa. Tällä ei ollut mitään väliä vielä vähän aikaa sitten, nyt tämä kaikki stressaa mua ihan älyttömästi, kaikki, arki!! Se on kuulemma normaalia, että mieli tarvitsee jotain muuta mietittävää. Se kertoi, että olen kunnianhimoinen ihminen. Mä mietin sillä hetkellä, että olenko mä enää, vai olinko ennen. Miten mä selviän tästä kaikesta, koulun vieminen loppuun, työt, raha ja jatkuvasti kipeänä oleminen, miten mä vittu jaksan tämän, mä en jaksa tätä, sanoin sille. Sanoin, että pelkästään tiettyjen koulujuttujen miettiminen ahdistaa mua niin paljon, että en saa henkeä. Sitten sanoin, että tuntuu tyhmältä valittaa tällaisista asioista, kun keväällä murehdin sitä, että elänkö enää syksyllä. Pitäiskö mun nyt pystyä elämään joka hetki niin, että en stressaa mistään, että olisin vaan vitun kiitollinen siitä että saan elää? Miten mä voin saavuttaa sellaisen tilan kokonaisvaltaisesti? Että osaisi suhteuttaa asiat. Se ei osannut vastata. Se sanoi vaan että tuollainen olisi yli-inhimillistä ja arjen mukana tulee arjen jutut ja plaa plaa plaa. Mutta mun arki on ollut pitkään jotain muuta. Ja mä en tiedä miten jaksan sitä vanhaa arkea, sitten kun se alkaa. Sairastamis -arki on vienyt kaikki voimat multa.
How can we wear our smiles
With our mouths wide shut
‘Cause you stopped us from singin’
Päätin ottaa rennosti urologin käyntiin asti. Seilä on pakko tulla vastauksia. Joten älkää kyselkö multa mitään syksystä tai siistä mitä mä nyt meinaan. Mä en tiedä. Tekis mieli myydä kaikki kamat ja lähteä. Sitten kun kaikki on ohi. Mutta se ei kannattaisi, ei tässä vaiheessa kun valmistuminen on ihan lähellä.
We’ve all been changed
From what we were
Our broken parts
Smashed off the floor
Huomenna on magneettikuvaus. Siis kuvataan pää. Aivot. Ahtaanpaikankammoni heräilee. Miten mä pystyn olla niin pitkän aikaa paikallaan jossain ahtaassa putkessa, ilman että alkaa ahdistaa. Hoitajalla on näkö- ja kuuloyhteys muhun kuulemma koko ajan. Saattaa olla että huudan jossain vaiheessa APUA!
---
Kerroin varmasti joskus, että sain ystävältäni joskus hänen itse tekemänsä korun lopputalvesta / alkukeväästä. Se koru löytyy täältä, tuo ylin http://hipsulaisen-helmeilyt.blogspot.com/2011/04/hyvaa-vapaapaivaa.html
Tosin en ole päässy sitä, enkä muitakaan koruja käyttämään aikoihin. En tiedä olenko loppuelämäni allergikko?
Nyt olis mahdollisuus voittaa samaiselta ystävältäni kaunis koru, käykäähän osallistumassa ja vilkaisemassa muutkin Katin luomukset täältä:
http://hipsulaisen-helmeilyt.blogspot.com/2011/08/arvonta.html
Täysin ymmärrettäviä fiiliksiä... Pystyisitkö ottamaan aikalisän opiskeluista, jatkamaan esim. vaikka vuoden päästä? En nyt muista oletko kirjoittanut tarkalleen että missä vaiheessa opintosi ovat, onko tuota mahdollisuus edes toteuttaa. Mutta jo olisi, niin voisi olla ihan hyvä elää vähän aikaa sellaista "stressitöntä toipilaselämää", kerätä voimia ja olla vaan ja prosessoida omia aikojaan kaikkea mitä olet tässä nyt joutunut käymään läpi. Vuoden päästä saattaisi olla vaikka miten hieno draivi päästä jatkamaan opinnot loppuun.
VastaaPoistaJoka tapauksessa aivan loistavaa että sait hyviä uutisia lääkäriltä, onnittelut! :)
terkuin tuntematon lukija
Tiedätkös tuntematon lukija, tuo vuoden paussi olisi juuri se mistä haaveilen. Opinnot on ihan viimeistä rutistusta vailla valmiit, harjoittelu ja opinnäytetyö enää jäljellä. Eli juuri ne hyvää draivia vaativat jutut.
VastaaPoistaHarmi että rahallisesti ei oikeastaan ole mahdollista tuo vuoden tauko, kevään/ kesän olin saikulla. Nyt en enää. Eli töihin ja kouluun. Ehkä jostain stressistä tms. saikkua vois hakea, mutta sekin tuntuu jotenkin kohtuuttomalta säädöltä. Pitää miettiä ja yrittää nollata siihen urologin vastaanottoon saakka. Toivoa, ettei sielä tule mitään ihmeempää ja sen jälkeen miettiä sitä tulevaisuutta. Eli 22.9 saakka yrittää elää vaan, eikä ressata mitään :) Kiitos sulle!