It's meeting the man of my dreams, and then meeting his beautiful wife. Isn't it ironic.

http://www.youtube.com/watch?v=Jne9t8sHpUc&ob=av2e

Eli kaikki on ihan hyvin, olen todennut kuluneen viikon aikana muutamaan otteeseen. Olen varmaan ollut hivenen epäselvä näiden kirjoitusten kanssa ajoittain, välillä sitä unohtaa kun puhuu paljon ja kirjoittaa vähän että mitä sitä kenenkin kanssa on tullut juteltua ja tietenkin ne keidän kanssa ei ole tullut juteltua mitään. Joten haluan tännekin selventää saman mitä olen nyt viikon aikana jutellut ihmisten kanssa joita en ole nähnyt vähään aikaan. Eli kaikki on ihan hyvin! Paitsi maailmassa ei ole rauhaa ja mulle on tullut finnejä ja joku talouskriisikin on. Nyt hei oli todella lähellä se ensimmäinn hymiö tänne. Ei talouskriisille vaan mun finnien ja maailmanrauhan rinnastamiselle!

Yritän nyt olla jotenkin selkeä (ehkä en itsekään oikein käsitä mitä tapahtui), mutta siis se verivirtsaisuus ei johtunut mistään syövästä (vaikka niin uhkailtiinkin kauan aikaa) vaan munuaiskivistä. Syto -arvot olivat vinksallaan ja ne viittasi (yhdessä verivirtsaisuuden kanssa) kasvaimeen virtsarakossa tai ylemmissä virsateissä. CT-kuvissa oli varjostuma ja koepalaa otettiin, koska nähtiin jotain muutoksia munuaisaltaan seinämässä MUTTA se epäonnistui jajaja. No sitä samaa mitä olen kirjoittanut. Lääkäri totesi arvojen muututtua että joskus näinkin voi käydä, että nämä jää vähän mysteereiksi. En tiedä, enkä ymmärrä. (Suoraan sanottuna minua hivenen vaivaa että viimeisimmässä sytologisessa seulonnassa ei vielä kaikki tulokset olleet normaaleja ja aina silloin tällöin kun tunnen kylkikipua mietin että mitä jos ne sittenkin päätteli väärin. Mutta koska en ole lääkäri enkä tiedä läheskään kaikista testeistä mitä mulle on tehty, niin täytyy luottaa siihen että kaikki on ok).

Se että olin jatkuvasti kuumeessa ja flunssassa johtui ihan itse tekemäni diagnoosin perusteella siitä, että olin kesästä 2010 siihen viime kesän sairaalan megasuper tripla-antibioottikuuriin saakka jatkuvalla antibioottikuurilla erinnäisten tulehdusten takia. Kun kaikkihan sanoo että antibiootit laskee vastustuskykyä ja sitä rataa. Sen monen viikon ja usean eri antibiootin kuurin jälkeen en ole tullut kipeäksi enkä niitä tarvinnut, joten ehkä elimistöni on saanut vastustuskykynsä takaisin. Jos siinä oli kuulkaas sellainen kierre, tulehdus ja antibiootit ruokki toinen toistaan. Antibiootithan tappaa kaikki bakteerit elimistöstä, hyvät ja huonot.
Kestonuha ym on tietty koko ajan, josko tuo poskionteloiden pallolaajennus auttaisi. Se tehtiin siis siksi kun minulla on varmaan viimeisen viiden vuoden aikana ollut ties kuinka monta poskiontelontulehdusta per vuosi. Mutta sekin on ihan pieni juttu tuntuu ihan turhalta kirjoittaa edes koko asiasta.
Ihottumat ja allergiat on edelleen kysymysmerkki, mutta nekään ei olekaan mitään vakavaa.
Ja sitten se kilpirauhasen vajaatoiminta. Siihenkin on nyt aloitettu lääkkeet.
Eli pieniä asioita, mutta kaikki on OK!


Kaikesta huolimatta on hyvä että luulin about puoli vuotta että minulla on syöpä ja se on vaarallinen. Eihän se ollut kivaa joutua olemaan sairaalassa ja kipeänä ja elää jatkuvassa uhassa. Mutta näiden tapahtumien myötä asiat osaa suhteuttaa erilailla. Ainahan sitä on tullut oltua (ehkä jopa liiankin) elämää ajatteleva ja kyseenalaistava henkilö. No nyt sitä on tullut kyseenalaistettua lisää ja asiat ovat saaneet uudet mittasuhteet. Ennen tärkeät asiat on tulleet vähemmän tärkeiksi ja itsestäänselvyydet jopa omanlaisiksi elämän kohokohdiksi. Sitä on ymmärtänyt kaipaavansa ja tarvitsevansa jotain mistä ei aiemmin ole tiennyt.

Aamulla hiuksia suoristaessani mietin kauanko elämästäni on kulunut aikaa siihen että suoristan ne. Miksi en antaisi niiden vain olla kiharalla, sellaisena kun ne oikeasti ovat? Sitten mietin olisiko elämä helpompaa, jos ei miettisi asioita liikaa. Olisiko se? Ovatko ihmiset onnellisempia ja tyytyväisempiä mitä vähemmän he ajattelevat?

Hiukseni saavat olla sellaiset kuin ovat niinä päivinä jolloin se tuntuu hyvältä. Mutta ne saa suoraksi, jos niin haluaa. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

Mats Furberg kirjoittaa tutkielmassaan;

Elämä ei ole merkityksellinen
eikä merkityksetön; se vain on.


Ja se mikä on, täytyy itse täyttää merkityksellä.


...Ai saakeli, onko toi hiusten suoristaminen vähän väsynyttä symbolointia. No ehkä te hiffaatte. Täytän elämääni uudestaan uusilla merkityksillä, se ei ole koskaan vanhan jatkumo, hiusten ei tarvi antaa kihartua. Paitsi jos niin haluaa, onhan taito myös ottaa asiat vastaan sellaisina kun ne ovat. Mutta pidän tuosta ajatuksesta mitä siteeraan yllä ja olen rakastunut elämän täyttämiseen merkityksillä!! Ja ihan oikeasti mietin aamulla sitä kauanko mulla konkreettisesti aikaa on kulunut hiusten suoristamiseen. Ja että jospa voisi ennen kuolemaa saada tuon suoristamiseen käytetyn ajan paketissa ja käyttää sen sitten miten parhaaksi kokee.