Nyt jännitti ehkä hivenen siksi, että vihaan nenäkannuja, nenäsumutteita ja vastaavia - yököttää ajatus siitä että nenään työnnetään jotain. Kuten hoitaja sanoikin, ikävin vaihe koko operaatiossa on puudutus. Molemmille puolille tungettiin syvälle jollain yököttävillä jutuilla puudutusainetta. Yhteensä kuusi rautaputkea jäi sojottamaan mun nenästä ja piti makoilla leikkauspöydällä reilu puoli tuntia ja odotella että puudutusaine alkaa vaikuttamaan. Tätä ennen oli laitettu tipat ja monitoroinnit. Yli puolet porukasta lähti ruokikselle ja osa jäi pitämään mulle seuraa. Tässä vaiheessa oli oikein kiva tajuta, että mulla on ihan hirveä vessahätä.. Kerroin hoitajalle siitä miten joskus olin mennyt kiireessä hammaslääkäriin, minulla oli vessahätä mutta ajattelin, että siellä ei mene kauaa. Tästä seurasi muutaman tunnin kestänyt epäonnistunut viisaudenhampaan poistaminen ja koko tuon ajan ajattelin vain että kohta lasken alleni. Sanoin että nyt taitaa tulla vähän sama juttu, että olin jostain kuullut että tämä koko juttu kestäisi noin puoli tuntia.. Niin se kuulemma kestäisikin, sitten kun lääkäri pääsisi aloittamaan.. Puudutus, kipulääkkeet ym. alkoivat toimia. Hoitajat heittivät arvauksia prinsessa Victorian vauvan nimestä.. Ja tarkkailivat jostain omasta tietokannastaan, että nyt lääkäri on poistunut aiemmasta leikkaussalista.
Hoitaja joka avustaisi lääkäriä operaatiossa harjoitteli välineiden kokoamista, tämä vaikutti kaaoottiselta ja jos kyse olisi ollut yhtään isommasta jutusta tai pienemmästä määrästä lääkkeitä kehossani, olisi paniikki saattanut hiipiä neljän ihmisen miettiessä onko joku juttu kertakäyttöinen vai ei ja tuleeko joku näin vai näin päin..
Lääkäri saapui pian paikalle, kertoi jotain tosi huonoja läppiä pariin leffaan liittyen. Siinä tilanteessa ne oli ihan hauskoja. Hän poisti rautaputket nenästäni ja tässä vaiheessa en tuntenut enää mitään. Hän pujotteli oikean puolen sieraimesta jotain sisääni enkä tuntenut yhtään mitään. Hän kertoili juttuja lähinnä hoitajille siitä, että hänen nuorin poikansa on abiturientti. Kuulemma laiska sellainen ja siinä asiassa äitiinsä tullut. Toisesta pojastaan hän puhui huonoon sävyyn, koska hän oli käynyt isänsä toiveista huolimatta armeijaa vuoden sijasta vain puolikkaan. Tällainenko on jutun taso ollut aiemminkin, kun olen ollut taju kankaalla.. Noo, ehkä mieluummin keskityin miettimään lääkärin lapsia kun sitä mitä hän teki. Aika meni heidän jutusteluaan kuunnellessa melko nopeasti ja toisen puolen laajennus oli valmis. Kuului pieni rutina ja rätinä kun operaatiota suoritettiin, onneksi puudutteet on keksitty. Vessahätäni yltyi, mutta toinen puoli kestikin kauemman. Jutustelu jatkui, kunnes lääkäri totesi "ei onnistu", mutta jatkoi juttujen kertomistaan. Valot olivat välillä päällä ja välillä pois, jolloin poskestani hohti vain joku random valo. Lääkkeet oli ainakin kohdallaan, koko tilanne lähinnä vain huvitti. Jossain vaiheessa alkoi tuskastuttamaan kun hän vain runnoi ja runnoi sisälleni jotain ja aloin muistelemaan sitä epäonnistunutta viisaudenhampaan poistoleikkausta. Jossain vaiheessa hoitaja puristi kättäni ja kysyi onko kaikki hyvin, se oli mukava ele. Oli kaikki hyvin, koska en tuntenut mitään. Ikuisuuden kuluttua lääkäri lopetti ja sanoi että lopetetaan ja selitti jotain ja jotain ja jotain että toiselle puolelle se juttu ei onnistunut, että siltä puolelta murskattiin rustoa ja luuta ja olin aika pihalla lääkkeistä. Hoitaja jolle olin kertonut vessahädästä talutti minut vessaan, vaikka mieluummin olisin jäänyt nukkumaan leikkauspöydälle. Mutta joo, puolen tunnin sijaan koko homma kesti lähes kaksi ja puoli tuntia, kun lasketaan puudutusvenailu mukaan.
Mitään verenvuotoa ei ollut ja lääketokkurasta selvittyäni pääsin saattajan kanssa kotiin. Käskettiin makoilla koko viikonloppu ja välttää niistämistä ym. Ja perus pari viikkoa ilman liikuntaa ym. Voin kertoa, että molemmat puolet on täynnä verta jota todellakin niistän, vaikka ei saisi. Ja kipuilua joo, mutta se kuuluu asiaan. Nukkuminen ei onnistu, koska joko sattuu saakelisti tai olo on niin tukkoinen, että ei yksinkertaisesti saa nukuttaa. Muuten tosi harmiton juttu, niinkun lupailivatkin. Hoitaja sanoi, että kipu on todennäköisesti sen takia kovempaa, koska toista puolta jouduttiin rassaamaan niin paljon. Eihän kipu koskaan kivaa ole, mutta sen kärsii mieluummin kun siitä on varoitettu etukätene. Tuntuipa oudolta kirjoittaa tällaisesta, oikeastaan ei teksti kulje yhtään, lähinnä siksi että nämä asiat ei oikeasti enää ole minulle ajankohtaisia. Kaikki kipuilut ym oli tällä kertaa täysin odotettavissa, ja kaikesta huolimatta ihan hyvillä fiiliksillä on voinut lukea ja katsella leffoja. Onneksi voin kerrankin lunastaa lupaukseni siitä, että katson kaikki parhaan elokuvan, ohjauksen ja kuvauksen Oscar -ehdokkuuden saaneet elokuvat ennen gaalaa. Enää muutama jäljellä. Okei, Hugo on pakko mennä katsomaan leffaan ensi viikolla, joten sitä en laske mukaan tähän.
Jotenkin koko sairaala tuntui vieraalta paikalta. Jotain pikku tutkimuksia vielä on, mutta ei mitään ihmeellistä. Tuntuu oudolta ajatella vuosi sitten ollutta tilannetta.
http://www.youtube.com/watch?v=hIKH5AFOUeI
Leikkauskertomus;
Puudutetaan nenä kiteisellä Cocaiinilla ja tämän jälkeen infiltroidaan vielä processus uncinatuksen seutuun 0.5% Lidocain Adrenaliinia. Ensin pallolaajennetaan oikea puoli 12 ATM:n paineella. Tämän jälkeen yritetään laajentaa myös vasenta puolta, mutta vasemmalla varsin voimakas septumdeviaatio, jonka takia ohjainta ilmeisesti saada kunnolla paikalleen ja vaijeria ei saada poskiontelon. Tehdään alaosauncinectomia, jonka jälkeen ostium näkyy vapaana. Ostiumseudussa hieman limakalvo paksua. Potilas kotiutuu operaatiopäivänä, kontrollikäynti vastaanotola noin kuukauden päästä, tarkistetaan potilaan tilanne ja lääkitysasiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti