Olen miettinyt lopettaako tämä blogi. Ehkä vielä ihan ei ole sen aika. Nyt kun tilanne on ns. rauhoittunut, en jaksa ajatella mitään lääkärihommia. Vaikka onhan niitä tulossa vielä, mutta ei mitään henkeä uhkaavaa. Alunperin mulla piti olla tällä viikolla se taysin korvapoli, aikaa siirrettiin kuun loppuun. Tommoset jutut on vaan hyviä, se että ei ole mitään kiirettä. Ehkä odotetaan että saadaan selkeä piste.
Ennen kilpirauhaslääkityksen aloittamista pitää saada gynen konsultaatio. Koska arvot on niin rajoilla. Ja oireita ja jotain ja plaa.
Hiuspohjan ihottumaan mulla aloitettiin suolasen hintainen lääkitys. Taas uusi, josta ei tiedetä tepsiikö. Ilmeisesti seuraava vaihtoehto on sitten psori. Siitä en niin välittäisi.
Toi sulla on syöpä - ei oo - on - ei oo - eiku mitä? vei voimat henkisesti. Varmaan sanomattakin selvää, että mieli oli ns. stressitilassa syyskuun puoliväliin saakka. Nyt on vähän lamaannusta, mikä kuulemma kuuluu asiaan tämmösen ryöpytyksen jälkeen. Aika kreisiä mitä kaikkea tässä on tapahtunut.
Virastoasioita hoidettavana ihan liikaa. Ihan liikaa. Mä haluaisin virastovapaan ja lääkärittömän kuukauden, että voisin kerätä itseni kasaan. Tässä maassa se on mahdotonta. Mulla on aika monta taistelua käytävänä. Toivon että saisin nyt kerätä voimaa niihin.
Oletko pelännyt liikaa pimeää
Niitä hetkiä jolloin kirjoitit
Nimesi jokaiseen ikkunaan
Jos valo vielä sattuisi palamaan
Kaikkina niinä aamuina
Kun heräsit liian aikaisin hämärään
Mitä kertoisit aamukasteelle
Joka aina kertyy lehdille
Jotka laulavat varjojen takaa
Saaden lapsesi hymyilemään
Muistaisit elämäsi hetket
Saaden tunteesi palaamaan
Muistaisit elämäsi hetket
Saaden tunteesi palaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti