The sun always reminds me of you.

Synttärit lähestyy. Normaalisti olen ollut töissä / pitänyt kiireisenä itseni tuona päivänä. En ole edes halunnut ajatella koko asiaa. Mulla oli joskus tapana uutena vuotena, syksyllä, syntymäpäivänä kesän alussa; minä tahansa merkkihetkellä, peilata vähän liian paljon mennyttä ja tulevaa. Tehdä suunnitelmia, tavoitteita ja panikoida siitä mitä on ja mitä ei ole. Joitain vuosia sitten päätin lopettaa sen, koska haluaisin mieluummin (jälleen klisee) yrittää olla tässä ja nyt (opettelen edelleen).

Viime vuonna oli huvittava tilanne syntymäpäivänäni, kun eräs etäisempi esimies tuli yhtäkkiä halaamaan minua. KIITOS, sanoin suureen ääneen hymyillen ja jostain syystä olinkin tosi iloinen. Ajattelin että hän on jostain (vaikka Facebookista) lukenut että minulla on synttärit. Hän kuitenkin vain sanoi "kiva nähdä sua sua pitkästä aikaa". Vittu kiitos. Nolotti.

Ikä on vain numeroita - kyllä, olen tuon kliseisen ajatuksen sisäistänyt niin kauan kun muistan. On kuitenkin surullista kun keho vanhenee. Ei silleen pinnallisella tavalla "iik mulle tulee harmaita hiuksia" (ei onneksi vielä oo tullu) vaan vaikka se mieli olisi kuinka virkeä, niin elimistö on vuosi vuodelta vanhempi ja kuluneempi. En ole koskaan ymmärtänyt vouhotusta rypyistä.

Vanheneminen tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvia, lopulta kuolemaan johtavia muutoksia elimistössä. Ihmisellä ruumiin rappeutuminen alkaa jo noin kolmenkymmenen vuoden iässä. Erityisesti vanheneminen ilmenee sellaisten solujen toiminnassa, jotka vähenevät iän myötä.

Ihan ei kolmeakybää tule vielä (kolmeen vuoteen) täyteen. Nyt kuitenkin tuntuu jotenkin.. oudolta. Jos mun elämä olisi elokuva tai kirja, tämä kohta olisi yksi teoksen suuremmista käännekohdista. Kuitenknaan siitä mitä seuraavaksi tapahtuu ei ole mitään aavistusta. Tämä koko tilanne on ollut yksi iso nostatus kohti suurta, merkittävää käännettä. Päähenkilöllä ei vain ole mitään tietoa jatkosta. Tämä käännekohta kestää varmaan aika kauan. Ehkä joskus selviää mitä seuraavaksi.

Tänä vuonna olen kuitenkin vilpittömän iloinen vanhentumisesta. Tuntuu että nyt vasta olen sisäistänyt syntymäpäivien todellisen merkityksen. Sen että tuona(kin) päivänä iloitsee ja riemuitsee erityisen paljon siitä että saa vanhentua ja elää. Jokainen vuosi on kunniamerkki.



--

14. The Film That No One Expected You To Like

Con Air (Simon West)