And though my words could save the world, they never come out right

En jaksanut tehdä lettuja.

Tänään olen vihainen. Vihainen siitä että kaikki lääkärit toitottivat koko lopputalven/kevään/ alkukesän kasvainta. Kukaan, ei kukaan tullut ajatelleeksi (tai ainakaan maininneeksi minulle) mitään muuta vaihtoehtoa. Olisin halunnut sen jonkun muun vaihtoehdon siihen rinnalle, ettei minun olisi tarvinnut totutella elämään asian kanssa.

Minulla olisi EHKÄ mahdollisuus työhön, joka edellyttäisi muuttoa toisaalle nopeasti. Olen vielä saikulla, enkä tiedä itse miten jaksaisin sekä uuden työn että kaupungin. Etenkin kun Tampereesta on tullut minulle koti. Sanoin hiljattain lapsuudenkaverilleni, että tulen aina olemaan kahden kaupungin loukossa. Kotikaupunkini (jossa en mistään hinnasta enää haluaisi asua), jonne ikävöin välillä etenkin luonnon takia. Tampereen, jonne ikävöin mikäli olen täältä pois pidemmän aikaa. Mitä jos tähän kimppaan tulisi vielä kolmas kaupunki, joka ei ainakaan pinnallisen tutustumisen jälkeen vaikuta yhtään mukavalta. Ikävöisin sieltä kahta kotikaupunkiani. Vuosi sitten olisin muuttanut epäröimättä. Jos joku olisi epäröinyt kuten minä nyt, olisin ajatellut että hullu!

Kuitenkin olen aina ollut sellainen, että kiinnyn ihmisiin, kaupunkeihin, asuntoihin, tavaroihin, maisemiin, kaikkeen vähän liikaa. Tai siis tämän päivän urakeskeisen yhteiskunnan näkökulmasta liikaa. Eihän tuollaisten asioiden saisi rajoittaa. Jos tietäisin kuolevani vaikka parin vuoden päästä, en edes harkitsisi muuttoa. Miksi päätösten pohjaaminen sen mukaan missä on hyvä olla, on niin helvetin vaikeaa. Siis minulle. No tietenkin siksi että toinen puoli minusta taas viihtyy tietyn työn parissa. Puolet ja puolet. Saisipa ne molemmat, työn ja kaunpungin. Ihmiset ovat jokatapauksessa ympäri suomen ja maailman, tiedän että te olette kuitenkin ja olen teille kuitenkin, missä tahansa olemassa. Etsin koko ajan syytä jäädä, eikö siinä olisi jo tarpeeksi syytä jäädä. Luonnollisesti myös pelkään että en jaksaisi, vielä. Että vielä ei olisi sen aika.

Nyt päätin tehdä jotain kivoja juttuja mitä vain Tampereella voi tehdä. Siksi koska voin. Viikonloppuna Klubilla / Pakkahuonella hyviä bändejä, paikalliset, tsekatkaa huokea hinta!