En ymmärrä, miksi tänne blogiin tullaan kävijätilastojen mukaan vieläkin googlen kautta. Tosin paljon paljon harvemmin kuin aiemmin, mutta kuitenkin. Jos joku googlaamalla paikalle tullut lukee tätä, niin kerro pliis miten se onnistui. Nimim. en tajua.

Thyroxinia pitäis taas nostaa. Plaah. Eipä sen kummempia. Töissä ihmeteltiin, kuinka mulla on niin hyvä vastustuskyky. Siellä kaikki tartuttaa toisilleen eri flunssia, mutta mulle ei tartu mikään. Huvitti. Ne ei tiedä, että sairastin varastoon pari vuotta sitten. Hymiö. On oikeasti ihanaa, että tämä kaikki ärsyttävä on nyt käsitelty ja voi taas seistä entistä tukevammin kahdella jalalla, pää pilvissä.

Mua jotenkin nolottaa tämä blogi ihan sairaasti. Tai lähinnä se, että en alunalkajaan rajannut tätä vain läheisille ihmisille. Tuntuu, että monella puolitutulla on musta joku random käsitys. Vaikka oikeasti olen kirjoittanut melko epätavallisessa mielentilassa tänne. Toisaalta, ehkäpä ne puolitutut on tarpeeksi fiksuja ymmärtääkseen tämän.

Mua ärsyttää - oon tässä parin kuukauden aikana törmännyt useasti (noin viisi) kertaa kysyvään toteamukseen "ai sä aiot valmistua". Miksi en aikoisi? Ihmiset ilmeisesti on luullu, että oon heivannut kaiken johonkin roskakoriin ikuisesti. Noup. Jos mulla olis ollut viikko (ihan oikeasti vain viikko) enemmän aikaa alkuvuodesta, valmistuisin nyt keväällä. Vaan eipä ollut, enkä valmistu vielä. Syksyllä sitten, viimeistään syyskuussa.

Mun elämä on nyt täynnä kivoja asioita. Ihan oikeasti. Välillä tuntuu, että kaikki on niin kivaa, että pää räjähtää kaikesta innostuksesta. Päivät täyttyy mieluisista jutuista. Aika loppuu kesken ja mietin, että elämä loppuu kesken. Välillä takaraivoon tulee ajatus elämän rajallisuudesta ja sitten tulee sellainen tunne, että tekee mieli juosta. Ehkä nyt on ihan hyvä juosta laput silmillä, en oo sinut kuoleman kanssa, ehkä joskus olen.

Taiji -ope sanoi, että kiinalaiset mukaan onnelliseksi tullaan olemalla onnellisia. Ihan sairaan ärsyttävä sanonta.

Moni asia on nyt paremmin, kuin koskaan. Se johtuu pelkästään siitä, että oon oppinut olemaan läsnä tässä ja nyt. Se ei ole itsestäänselvää, mutta olen löytänyt rauhan ja tasapainon. Jonkinlaisen sellaisen ainakin. En tiedä kauanko se kestää, toivottavasti ikuisuuden. Mut unelmien poikaystävä on edelleen tilauksessa!

http://www.youtube.com/watch?v=gF6HfmKNCyo