Täytän perjantaina 28. Noin, nyt se on sanottu, melkein ääneen. Ihan hölmöä potea jotain pientä ikäkriisiä, etenkin jos miettii mitä kaikkea tämä blogi pitää sisällään. Joskin noiden vanhojen juttujen lukeminen ei ole houkutellut, pelottaa että ne on hirveän lapsellisia, enkä halua tietää. Hah.
Toisaalta, en haluaisi olla yhtään nuorempi. Okei, no ehkä kaksviis olis ihan kiva. Mutta sanotaanko näin että en haluaisi vaihtaa yhtään kokemusta pois. Ehkä pieni ristiriita tulee siitä, että 28 kuulostaa todella vanhalta ja aikuiselta. Taustalla soi Mew ja kun mietin, niin tämä ensimmäinen levyhän tuli jo 10 vuotta sitten! Koska ei tunnu siltä. Muistan kun joskus ollessani nuori (nuorella tarkoitan nyt tässä asiayhteydessä alaikäistä), eräs sukulainen varoitti minua, että sitten vanhempana aika tulee kulumaan niiiin nopeasti, että kymmenen vuotta on samanlainen hujaus kuin kesäloma ala-asteella. Silloin se huvitti, mutta tämä asia on alkanut konkretisoitumaan.
Ei sillä, ettäkö elämä olisi samanlaista kuin 10 vuotta sitten Mewiä kuunnellessa. Saatika edes vuosi sitten. Tai että haluaisin elämän olevan samanlaista, ei. Eikä Mew edes ole soinut niin paljoa aikoihin, nyt syksyn tullen sitä on ollut kiva fiilistellä.
Toisaalta, mä olen aikuinen. Ja se tuntuu hyvältä. Konkreettisesti aikuisuus tarkoittaa mulle esimerkiksi sitä, että viikonlopun kohokohta (okei, ei ihan aina, eikä pelkästään) on ennemminkin lenkki aikaisin aamulla, kuin pilkkuun asti hengailu baarissa. Okei, ehkä tuo on vaan elämäntapojen muutosta, mutta miellän tuon aikuismaisemmaksi käytökseksi. Mutta se olikin vaan esimerkki.
Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Olen varmaan sanonut tämän tuhat kertaa, mutta kaiken tämän myötä miksi tämä blogi alunperin perustettiin, koko elämä on ottanut uuden suunnan. Mä oon oppinut pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni (tuonkin olen varmaan joskus jo kirjoittanut). Vaikka luulin osaavani sen jo entuudestaan. Ja tietenkin arvostamaan asioita ja näkemään elämän uudella tavalla. Toisaalta myös ajoittain mun päähän iskee se ajatus, että kaikki loppuu kohta. Oma elämä. Että mistä riittää aikaa ja mahdollisuuksia tehdä ja kokea edes jotain siitä, mitä haluaa. Eikä kaikki kuitenkaan ole mahdollista, välttämättä. Tästä tulikin mieleen jostain syystä taiji - se on ihan mun juttu! Ajattelen, että se on tavallaan meditaatiota liikkeessä. Onneksi aloitin sen. Auttaa katkaisemaan joko liian innostuneet koulu/ työajatukset tai minkä tahansa turhan kelan pyörittäminen päässä.
Tein elämä pelissä -testin. Sen mukaan olen 78% positiivisempi kuin muut suomalaiset ja myös mun kyky sietää vastoinkäymisiä on parempi kuin 78% suomalaisista. En tiedä onko tuolla merkitystä yhtään minkään kannalta, kunhan tuli mieleen. Ootteko muuten tehnyt sitä testiä?
Vuosi sitten elämässä oli aika monta kysymysmerkkiä. Onhan niitä edelleenkin, mutta ne ei ole enää niin isoja. Oon loppupeleissä tehnyt tämän vuoden aikana aika paljon asioita. Paljon myös sellaista, mistä ei ennen ole kokemusta. Itseasiassa olen kuluneen vuoden aikana tehnyt ehkä vähiten vastenmielisiä asioita, kuin aiempina vuosina. Se on ihan omien päätösten ja valintojen ansiota ja siihen olen kyllä erittäin tyytyväinen.
Muutenkin oon ihan tyytyväinen itteeni ja kaikkeen, joten paranee olla tyytyväinen tähän 28 vuoteen.
Moni on kysellyt juhlinko synttäreitä. En tiedä. Toisaalta nyt on ehkä hivenen myöhäistä pistää pystyyn mitään illanistujaisia, ainakaan kovin isolla osallistumisprosentilla. Monina vuosina on ollut vähän sellainen fiilis, että ei tee mieli pitää mitään isoa numeroa synttäreistä, mutta ehkä nyt tuntuu, että elämää tarviikin juhlistaa. Mutta toisaalta, sitähän tehdään muutenkin kuin kerran vuodessa synttäreillä.
Lahjaksi saa lähettää sen mun tulevan aviomiehen!
Ja toivottavasti blogger on tunnistanut entterit!
http://www.youtube.com/watch?v=m4XQMEMQE94
http://www.youtube.com/watch?v=T4lU-l99nfE
http://www.youtube.com/watch?v=zGBLKevkdUw
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti