Voi arvatkaas mitä. Aikalailla vuosi sitten jouduin ensimmäisen kerran elämässäni sairaalaan, sinne munuaisosastolle. Nyt on tullut huomaamatta peilattua mennyttä vuotta, vaikka normaalisti sen aika on ollut vasta vuoden vaihteessa.
Mikä vuosi; syöpä - ei, syöpä - ei, syöpä - joo, syöpä - eikun ei, syöpä - ehkä, syöpä - EI! Olin koko viime syksyn kipeä, nyt ei kestoflunssaa lukuunottamatta ole ollut mikään. Ehkä sairastin kaikki kerralla pois?
Muistan kovin yksityiskohtaisesti mitä vuosi sitten tapahtui. Eikä siitä sen enempää. Alkuvuosi ja kevät oli ahdistavia ja kivoja yhtä aikaa. Tätä blogiakin on varmasti välillä tullut kirjoitettua semi paniikinomaisessa mielentilassa, koska ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin todella pelkäämään omien ruumiintoimintojeni jatkumisen puolesta.
Kuluneessa vuodessa on ollut niin paljon hyviä asioita - enemmän kuin useimpina vuosina, erilaisia kuin muina vuosina. Vastapainoksi ikäville asioille.
Olen kasvanut ihmisenä monta kymmentä senttiä. Oppinut jaksamisestani, vahvuuksistani, peloistani. Tällä hetkellä koen olevani rauhallisempi kuin pitkään aikaan. Asiat saivat uudet mittasuhteet.
Perheen ja ystävien merkitys korostui. Ihmissuhteet vahvistuivat vuoden aikana, ne jotka olivat vahvistuakseen. Jotkut asiat tulivat päätökseen, mutta valtaosa lujittui ja vahvistui entisestään. Tiedän ketkä oikeasti seisovat tukenani ja keiden tukena minä tulen seisomaan.
Ajankäyttö tulee muuttumaan, tietyt asiat ja ihmiset tulevat menemään vanhan järjestyksen edelle. Pakka on nyt vielä vähän sekaisin, mutta järjestys alkaa hiljakseen hahmottumaan. Tiedän enemmän kuin aiemmin. Arvostan enemmän kuin koskaan. Yritän nyt olla tässä.
Huomenna lääkäri, ei mitään ihmeellistä taaskaan. Nyt vihdoin päätetään siitä kilpirauhaslääkkeestä sun muuta.
http://www.youtube.com/watch?v=a7UFm6ErMPU&feature=player_embedded
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti